Jalostuksessa kuten muussakaan toiminnassa koiraurheilussa ei yleistyksillä päästä puusta pitkään. Rotua ei jalosteta linjoilla, vaan yksilöillä, ja koirien yhteensopivuudet linjojen, sukujen, terveyden, luonteen ym. suhteen ovat aina tapauskohtaisesti määriteltäviä asioita. Silloinkin puhutaan lähinnä odotusarvoista, joiden realistisuus määräytyy vain kasvattajan kokemuksen ja asiantuntemuksen mukaan.pirinen nina kirjoitti:onko perää asialla jos sekottaa käyttökoiraa ja näyttökoiraa niin siitä tulisi muka vahvempi ja terveempi?
Jos jalostukselliset asiat olisivat niin yksinkertaisia kuin että yhdistetään esimerkiksi vahva koira ja heikko koira ja saadaan lopputulokseksi keskivertokoiria, ei jalostuksessa varmasti olisikaan juurikaan ongelmia. Geenit kuitenkin yhdistyvät sattumanvaraisesti ja sukupolvienkin takaa, joten jalostusvalintoja tehdessä täytyy olla todella vahvasti tietoa siitä, millaisia yhdistelmiä tekee - ja siltikin tulee yllätyksiä.
Jokaisessa yhdistelmässä, olivat yksilöt mitä linjaa edustavia tahansa, on otettava huomioon se, mitä ominaisuuksia itse nartussa on, mitkä ovat sen heikkoudet ja vahvuudet (niin sukutaustojen / -rasitteiden, luonteen ja käyttöominaisuuksien kuin terveyden ja rodunomaisen rakenteenkin suhteen), millaisella yksilöllä niitä pyritään vaalimaan tai parantamaan seuraavassa polvessa ym.
Ennenkuin yksilön jalostuskäyttöä edes harkitaan, on mietittävä, mitä annettavaa koiralla on rodulle. Onko kyseessä niin poikkeavan hyvä yksilö terveyden tai käyttöominaisuuksien suhteen, että sitä kannattaa ylipäänsä käyttää. Heikon terveydentilan, luonteen tai jo olemassa olevan heikohkon jälkeläisnäytön omaavan koiran jalostuskäyttö on arveluttavaa. Uros ei yksin pysty pelastamaan tuhoontuomittua yhdistelmää, vaikka olisi varustettu millaisilla ominaisuuksilla tahansa.
Kuten sanottu, koiria on syytä tutkia yksilöinä, ei niputtaa niitä mihinkään kategoriaan ja muodostaa johtopäätöksiä niiden perusteella.itse olen sitä mieltä ettei vaikuta mitään!
Koiria ei jalosteta tulosten perusteella, eivätkä tulokset periydy. Sen sijaan ominaisuudet, jotka mahdollistavat monetkin niistä tuloksista, voivat periytyä, vaihtelevasti ja koirista / yhdistelmistä riippuen. Koiria tutkitaan siksi, että niiden ominaisuuksista saataisiin tietoa. Että tutkiminen ja arvioiminen (ja myös vertailu) olisi mahdollista, on kehitetty erilaisia koe- ja testimuotoja, joiden puitteissa koiraa ominaisuuksineen voidaan arvioida. Tuloksia ei siis hankita tulosten ilosta tai koiran linjan takia vaan siksi, että koirista saataisiin tietoa, jota myös jalostuspäätöksiin tarvitaan.Täytyy myöntää etten noista käyttölinjasista tiedä oikein mitään,jotakin tuloksia ne kai vaatii kauheesti että esim jalostukseen kannattaa käyttää vai?
Tiedontarve ei rajoitu koiran linjoihin mitenkään, vaan tiedonkeruun tarpeen suhteen jokainen jalostukseen edes mietittävä koira on tasaveroinen.
Mieti tarkkaan syitä, miksi haluat koiraasi pennuttaa ja millaisille pohjille haluat oman tulevan kasvatustyösi perustaa. Onko käyttökoirarotu juuri se rotu, jonka jalostukseen haluat sotkeutua? On olemassa vaatimuksiltaan huomattavasti paljon helpompiakin rotuja kasvatettavaksi kuin saksanpaimenkoira.
Jos haluat kasvattaa saksanpaimenkoiria, hanki ensin tietoa, myös kasvattajan velvollisuuksista ja vastuista. Tehokkaimmin alat ymmärtää asioita, kun paneudut niihin käytännön toiminnan kautta hankkimalla koirillesi ensin esimerkiksi koulutustuloksia ja perehtymällä saksanpaimenkoiran luonteen monimuotoisuuteen.
Käytännön harrastustoiminnasta saat sitä tietoa ja niitä näkökantoja, joita kasvattajanakin tulet tarvitsemaan. Tutustut myös koiriesi ominaisuuksiin huomattavasti paremmin kuin kotioloissa koskaan, ja alat ehkä parhaassa tapauksessa hahmottaa omaa koiraihannettasi rotutyypillisten ominaisuuksien kautta.
Saksanpaimenkoirakasvattajaksi ryhtyminen on vuosien projekti, mutta jos intohimoa rotuun ja aiheeseen on, ehtii harrastustaipaleen aikana muodostua melkoisesti tietoa asioista.
