Noloin hetkesi koiran kanssa?

[Jonna Hypen]

Ajattelin laittaa nyt näin pimeänä aamuna vähän "kevyemmän"aiheen välillä

Siis mitä noloa sinulle on käynyt koirasi kanssa,joka on ensin nolottanut ja sitten naurattanut ?

Jankko oli meillä toista päivää ja oltiin pihalla ja Jankko oli hihnassa,miehen sukulaisia oli piha täynnä ja ihastelivat kilvan koiraa. Eikös samalla hetkellä marjapuskien välissä mennyt kissa ja Jankko miljoonaa perään en edes tajunnut hihnasta irti päästää vaan menin kuin ohjus siellä maassa maaten perässä
Vihdoin ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä koira pysähtyi ja katsoi muhun"kato mamma melkein saatiin kissa kiinni"

Hiukan nolotti nousta sieltä marjapuskien välistä,etumus ruohon vihreänä....

Nyt tuo on kyllä jo naurattanut monet kerrat makeasti

[Janet Tervashonka]

^

Olin opettanut ensimmäisen saksanpaimenkoirani hyppäämään läheisen nakkikioskin tiskille, sieltä kun aina irtosi nakki palkinnoksi. Koira sisi hyppäsi kokonaan tiskille, myös takajalat mukaan. Muutimme ja meni monta vuotta, unohdin koko tiskiasian. Täällä Kangasniemellä menin kerran Osuuspankkiin ja ajattelin nopeaan kipaista koiran kanssa pankissa. Koiralle tuli jonkunlainen ahaa-elämys ja se hyppäsi tiskille ja voi kamala miten virkailija säikähti!! Siis nuori neito nostamassa rahaa ja yhtäkkiä tiski täynnä seefferiä.

[Terhi Ojala]

Olin ekan kerran 14 vuotiaana koirani kanssa agility kisoissa (mölli) ja niin hyvin koulutettu koirani päätti sitten tehdä jotain aivan muuta kuin osallistua kisoihin kanssani...Koira hyppäsi alotus esteen mutta sen jälkeen painui metsään suoraa tietä. Minä jäin keskelle kenttää aivan punaisena ja koitin karjua koiraa takaisin. Metsän reunalla istuvat katsojat huusivat että "Sehän vaan kävi paskalla ensin" eikä siinä vielä mitään, koira kyllä tuli takaisin esteiden luo mutta päätti vielä merkata putken (jonka takia sitten hyvin monen suoritus hidastui koska jäivät haistelemaan kusta..). Se meidän ensimmäisitä kisoista Kyllä olin muuten kiukkuinen ja nolo, ja vielä 14 vuotiaalle oli aika kova paikka kun kaikki nauroi... Nyttemmin asia naurattaa ja jos tänä päivänä näin kävisi nauraisin varmaan itseni kuoliaaksi keskelle kenttää. Huumoria huumoria koira harrastuksiin

[Jenni Pajunpää]

Ihana toi nakkikioskille hyppääminen
Kaikkea tarpeellista sitä voiki opettaa koiralle

[Merja Takaeilola]

Onpa mukava lukea näitä juttuja. Piristystä palstalle.

Meille ei ole mitään erityistä tapahtunut, vielä.

[Irene Routio]

Noloimmalta varmaan tuntuu, kun koira tekee niin kuin sitä huvittaa, eikä niin kuin ihmisen mielestä pitäisi toimia. Ei tullut mitään erityistä mieleen, mutta mukava lukea toisten juttuja. Lisää tekstiä heti!


8v sitten mentiin ostamaan nuoren vilkaan koiran ja lasten kanssa viimetipassa luistimia rattailla sohjoa raivaten. Stockmannin urheiluosastolla koira kyllästyi ja kiskoi puolikiristävän pannan pään yli ja lähti spurttailemaan pitkin tavarataloa, emäntä perässä. Sain sen lopulta kiinni hissin nurkasta. Lapset odotti kiltisti paikallaan ja hyvin kasvatettu myyjä totesi, että hänelläkin on käyttölinjainen labradori. Luistimetkin saatiin ostettua.

Koirien kautta tulee myös tutustuttua uusiin ihmisiin. Kerran samainen koira katosi perheen metsäretkellä näkyvistä ja löytyi haistelemasta louhikkoa. Vieressä seisoi metsästäjä haulikko toisessa kainalossa tärisevää kettuterrieriä kannatellen. Metsästäjä vain kysyi, näimmekö, mitä koiramme oli löytänyt. Louhikkoon oli vilahtanut kettu hetkeä aikaisemmin. Synnynnäinen pelastuskoira! Metsästäjä kertoili leppoisasti riistatilanteesta terrieri kainalossa, jäi oikein mukava mielikuva tästä harrastajaryhmästä.

Harrastuksen myötä karaistuu, eikä nolostu enää kovin helposti tai oppii jopa kouluttamaan koiransa paremmin. Pari viikkoa sitten huomasin ihmeekseni oppineeni ukemin eteen ja taakse päin, kiitos 1 v 42 kg mussuni. Vesisateessa jäi vastaantuleva, tien poskessa lymyilevä koirakko huomaamatta ja mussu yritti vetää kohti "väijyksissä olevia". Kumisaappaan alle sattui vielä viimeinen luminokare. Yhden koiran kanssa aina pärjää. Erityisen tyytyväinen olen, etten ryhtynyt kasvattamaan vastaantulijoita "väijyksiin jäämisestä". Koirien seura kehittää monin tavoin.

[kaisli-marie hakala]

tosiaan,noloimpia on nää tilanteet kun jesität jotain rinta rottingilla ja sitten koira kesken liikkeen tms. lähteekin tarpeilleen ja tajuat itse että olis kannattanut koira ensin kusettaa ennen ku tekee jotain.
ja ikää kun on n.15 vuotta on arvostus muutenkin kiven alla!

[Päivi Ollikka]

Ehdottomasti noloin tilanne nyt lähiaikoina: Pentumme 8kk juoksi lenkillä ollessamme naapurin pihalle kauheati rähisten. Naapurit säikähtivät lapsineen ja juoksivat sisälle taloon. Koira jäi häntä selänpäällä oven taakse seisomaan. Vaikka huusin kuin hinaaja ei se tullut. Risukon läpi rämpimiseni kesti jonkin aikaa.
Nolona soittamaan ovikelloa ja pyytämään anteeksi. Selitin, että se on vielä pentu ja hieman epävarma käytöksessään. Sillä on reviirinrajat vähän vielä hakusessa Onneksi naapurit ymmärsivät ja rapsuttelivat koiraa hetken aikaa.

Todella noloa...

[Seija Kulmala]

Viime vuoden noloin hetkeni oli, kun ajoin paikallisen marketin eteen kuten monen monta kertaa aikaisemminkin (mutta ehkä ajankohta nyt herätti huomiota) ja vuoroin kävelytin pentuja siinä ihmisten ilmoilla. Hoitopentu, palautuspentu ja 2 omaa pentua. Joten 4 kiekkaa siinä sai kävellä.

Oli jouluaatto, perässä oli aikuiset WT-metall kärryssä (välillä haukkuen).
Huomasin herättäväni kummaa huomiota, ja eräs autoilija pysähtyikin tiedustelemaan pennun hintaa eikä ollut uskoa millään ettei pentu ole myynnissä. Joku tuumasi jotakin koirakauppiaasta joka marketilla myy koiriaan, josta häkellyin niin, että oman pentuni hihna pääsi kädestäni ja pentu juoksi poikki koko kirkonkylän hihna perässään (koska meidät oli juuri ohittanut mielenkiintoinen pyörällinen ostoskassi) ja yli teiden ja minä perässä pentua huutaen ja autoja pysäytellen. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen että pennun nimi voisi olla jotakin muuta kuin "Tirppa".

Toisaalta itselleen pitää osata myös nauraa. Vaan meni hetki pari ennenkuin tuntui että se olisi mahdollista. Hävetti todella.

[Hanna Rikkonen]

Joskus kauan sitten sattui mulle tämmönen:
Lähdin koirien kanssa remmilenkille 2 oman sakemannin sekä ukkoni tanskandogin kanssa. Tie oli äärimmäisen liukas. Jonkin matkaa käveltyämme naapurin kissa ampaisi tien poikki. Sakemannit oli ensin kyllä karjuen hallinnassa mutta ukon iloinen 80kg tanskandoggia olikin toinen juttu. Se dogi sai mut kaadettua kumoon ja sitten mentiin. Kolmen koiran vetämänä ainakin 70m mahallaan kurvaten naapuritilan pihanläpi ladoneteen. Pikkusenko hävetti kun naapuri oli korjaamassa traktoriaan pihassaan kun pyyhkäsin mahallani koirien kanssa ohitse.
Pikkuisen sitä naapuria hymyilytti kun palasin takasin päin. Miksköhän mua ei kamalasti naurattanut :tsemp:

[Terhi Ojala]

Anteeksi Hanna mutta voin kuvitella miltä näytit kun raahauduit koirien perässä :repee: kyllä olisin revennyt jos mun ohi pyyhältäisi koiria ja omistaja remmin päässä mahaallaan.

[raija tuomisto]

Noloimmat hetken lienee ensimmäisen koiran ajoilta kun ei vielä osannut ennakoida asioita ja olla tarpeeksi nopee.
Ajoimme rivitalon etupihalle. Pihassa oli pari äitiä lapsineen, pienemmät lapset hiekkalaatikolla ja isommat siinä vieressä keinussa.

Avasin autonoven ja pentu syöksähti ulos, näki meidän kissan joka oli tullut tuttua autoa vastaan, yritin napata pennun kiinni, jolloin vanhempi koira pääsi sedan mallisen auton takapenkillä myös ulos.
Kissa juoksi hiekkalaatikon poikki ja kiipesi keinun päälle, perässä pentu ja sen perässä vanhempi koira.
Siinä sitten pyydystin kahta koiraa keinun ympärillä. Kissa jäi orrelle.

[Hanna Rikkonen]

^^ Terhi
Oltiin varmaan todella hauska näky :voitto2:

[Jonna Hypen]

Onneks meitä löytyy näköjään muitakin joilla on tapana leikkiä laahaus ankkuria koiran perässä

[Seija Savas]

No jos kehdataan...

Lähdin maastolenkille hevosen kanssa, koira seurasi hienosti mukana. Päästiin pitkälle peltoteiden poikki, kunnes koira jumitti. "En tuu, en seuraa". Selästä en voinut muuta kuin houkutella koiraa mukaan, mutta perskules, otus kääntyi kannoillaan ja hippulat vinkuen takaisin kotiin. Tämä oli sitä aikaa, kun ensimmäiset heijastinliivit oli uutta ja outoa. Paikalliset (miehiä metsästämän matkalla) olivat saaneet sen käsityksen, että onpa hieno koira kun tuosta käskystä osaa juosta kotiiin.

No, mukana olleelle naapurille paljastin tilanteen. Ymmärsi koiraihmisenä kauko-ohjauksen vaikeudet ja oli meillä hauskaa. Ko narttu oli äärettömän hyvä myöhemmin hyvä lenkeillä. Ikävä kyllä naapurin koirat ei olleet sopivia leikkikavereita.