Vanhojen urosten jalostuskäyttö

[Miia Heikkinen]

Itse jalostusvalinnoissa ehkä tärkein kriteeri on se, että lehmien jälkeläisiä himoitaan itse, joten jalostusvalintoihin vaikuttaa siis se, että mahdollisimman hyvää saisi itselle.

Jos vasikat olisivat yhtä suosittuja ostokohteita kuin koirat niin jalostusta tai eläinmäärän lisäämistä alkaisi vääristämään raha, koska silloin määrän lisääminen olisi kannattavamaa kuin itse laatu .

Hyvin sanottu!

[Seija Kulmala]

Rahalla ja jalostuksella ei ole mitään yhteneväisyyttä! Kysynnällä ei myöskään.

Paljon jää hyviä pentuja kasvattajien hoiviin kun ns harrastajat hakevat koiria ns kuuluisista kenneleistä.

Hyvä kasvattaja tuottaa pentuja joihin on itse tyytyväinen oman ideologiansa puitteissa. Tai ainakin yrittää.

Itsellä on toki pennut jo varattuja kun narttu on astutettu, en tiedä miksi mutta näin on ollut. Alkuaikoina ei ollut näin, silti tuosta en tinkinyt eikä pitänytkään

[Pirjo Niskanen]

Mä olen erimieltä tuosta raha-jalostus = "ei mitään yhteneväisyyttä". Suomessa syntyneet pentuemäärät olisivat huomattavan paljon pienempiä jos jokaisen pentueen tarkoituksena olisi jalostus tai jokainen pentue syntyisi vain tuottamaan kasvattajalle jatkojalostus materiaalia. Tätäkin asiaa vääristää sanan "jalostus" mieltäminen. Koiria en kasvata enkä tule kasvattamaan, mutta ammatin puolesta tuo jalostus on elinehto ja jatkuvuuden kannalta tärkeää, joten olen pyrkinyt sitä sanaa pohtimaan. Kuitenkin tuota sanaa käytetään varsin vaivattomasti. Kyllä rahalla ja kunnialla on kumma vaikutus ja se näkyy kyllä myös täällä tuotantoeläin puolella. Faba esittää kiinnostuksensa lehmän omistajalle ko. lehmän sukutaulun mukaan ja antaa sonninemä suosituksen eli Faba ehdottaa siemennykseen käytettävää sonnia (kaksi vaihtoehtoa). Jalostusagronomi on mittaillut lehmän sen rakenteen puolesta, mutta omistajan tiedossa on sitten eläimen luonne ja lypsettävyys ja muut sellaiset taudit, oireet, käyttäytymisasiat, jotka eivät tarkastus hetkellä näy tai vaikuta tuotokseen tai mihinkään mittaustuloksiin. Nämä asiat on helppo jättää kertomatta, koska jos saan sonnivasikan kasvukokeisiin ja siitä pykälä pykälältä eteenpäin nuorsonnista valiosonniksi niin rojaltit kilahtaa tilille kokoajan. Kyllä minun villiveikkaus on, että rehellisyys vs. raha...on paha yhtälö ratkaista. On toki ihmisiä ja kasvattajia, joille e tee tiukkaakaan, mutta koko koiratoiminnan laajuudessa silti olen sitä mieltä, että raha ohjaa.

[Riitta Vainiontaus]

Nyt mielestäni rahan kohdalla meni jauhot ja vellit sekaisin. Eikö tuo hyötyeläinpuoli nimenomaan on tehty rahan maksimoinnin näkökulmasta ja koirajalostus taas harrastus näkökulmasta. En tiedä ketää Suomessa joka eläisi koirankasvatuksella, mutta monta maatilaa pysyy pystyssä hyötyeläinjalostuksella, vaikka ei sekää kultakaivos ole varmaan tänäpäivänä kenellekkään.

[Pirjo Niskanen]

Ilmeisestikään en osannut asiaani tuoda kyllin selvästi esille. Näen kuitenkin jalostuksen olevan aivan saman asian olipa sitten kyseessä mikä eläin tahansa ja olipa sen eläimen tarkoitus tässä maailmassa sitten tuottaa rahaa tai olla harrastusväline. Käsittääkseni koirajalostuksen tavoitteena on tuottaa mahdollisimman terveitä ja rotumääritelmän mukaisia koira, joiden luonneominaisuudet vastaavat käyttötarkoitustaan. Tuotantoeläinjalostuksen tarkoituksena on tuottaa kestäviä ja tuottavia eläimiä joiden käsittely on helppoa ja turvallista. Jalostus taas itsessään merkitsee minulle sitä, että kyseisestä eläimen jälkeläisistä yritetään saada parempia kuin mitä sen vanhemmat on (kärjistetysti) tuntien ja tietäen eläimet, joita yhdistetään. Jalostus merkitsee minulle myös karsintaa ja rehellisyyttä itselleen siitä eläinaineksesta, jota aikoo käyttää. Tämän vastuun tuottajana voin kantaa vain omasta lehmäaineksesta ja luottaa toisten rehellisyyteen siitä, että minkälaista tavaraa sieltä sonnipuolelta tulee. Tähän viittasin, kun kirjoitin sonnipoikien kasvukokeisiin saattamisesta.

Varsinaista tuotantoeläintenjalostusta harjoitetaan varmasti hyvin harvalla maatilalla ihan systemaattisesti. Tuotantoeläinjalostus ei ole siis pelkästään keinosiemennyksen käyttämistä, vaan se on yhden eläinyksilön tai linjan suunnittelua eteenpäin. Se voi olla yhden asian jalostusta (esim. utarerakenne, jalkarakenne, lypsettävyys, luonne, pitoisuudet (valk./rasva), mutta ennen kaikkea se on vuosien työtä, kuten myös koirien jalostus on. Jalostus sinänsä ei kyllä takaa minkään tilan kannattavuutta yksin...siihen ei pidä uskoa, mutta kyllä se takaa hyvin eläinaineksen tai ainakin kelpoaineksen, joilla sitä kannattavuutta pyritään parantamaan.

Ehkä tämä tuotantoeläinjalostus on useimmille tuntemattomampi asia ja kirjoittamani asiat eivät aukea oikein...pahoittelut siitä. Tarkoitukseni ei suinkaan ole parjata ketään kasvattajaa, vaan mielipiteeni koskee koko tätä koiratoimintaa suomessa.

Aurinkoista kevättä kaikille!

[Riitta Vainiontaus]

Itseäni aina korpeaa se, että rekisteröityjä pentuja tekevät syyllistetään pentutehtailijoiksi, jotka tekevät paljon rahaa. Totuushan on, että pentutehtaissa pennut eivät nimenomaan voi hyvin, koska ihmisille tulee yllätyksenä, ettei kasvattaminen sittenkään lyö leiville ja rahat loppuvat .

Monesti olisikin helpompi puhua asioista kuin kirjoittaa. On helpompi esittää heti kysymys tarkoititko tuota mitä sanoit vai ymmärsinkö asian väärin.

Itse olen halunnut kokoajan tuoda huoleni esiin siitä, että pitkäjänteistä jalostustyötä on vaikea tehdä, kun rotumääritelmän ja kisa-arvosteluiden tulkinnat muuttuvat niin vinhaa tahtia, ettei perässä tahdo pysyä. Aivan sama kuin se, että nyt lehmältä vaadittaisiin nopeata lantion ja takajalkojen kulmausten muuttamista. Juuri kun olisit saavuttanut tuon tavoitteen halutaankin taas aivan jotain muuta. Kasvattajana, etedes oikein tiedä miksi näin tulee tehdä, mutta muuta mahdollisuutta ei oikein annettaisi jos haluat esim. tukiaiset.

Tyyppiä eikä luonneominaisuuksia voi eikä pidä tempoilevasti muuttaa.

Itse hyppäsin näyttelykoirien kyydistä 90-luvulla kun mielestäni oli älytöntä tavoitella vain ylikulmautunutta punaista koiraa. Nyt näyttelyväki on korjannut noita 90-luvun virheitä jo toistakymmentä vuotta. Onneksi hitaasti, ettei suo siellä vetelä täällä. Siellä ymmärrettiin, että virheitä tuli tehtyä, mutta niitä ei voi korvata viemällä taas jotain ihannetta nopeasti toiseen suuntaan.

Myös meidän käyttölinjaisten koirien kasvattajien tulisi ymmärtää, että tarvitsemme leveän jalostuspohjan hyvähermoisia peruskoiria, joissa ei ole mitään ihmeellistä. Ne ovat vain tavallisia saksanpaimenkoiria, tavallisille ihisille. Silloin tulee myös niitä tähtiä ja huippuja. Kun perusta on vankka niin sinne on helppo rakentaa jalostusta. Itse haluan sen 80-luvun hieman vietittömämmän vahvahermoisen koiran takaisin, jos se enää on edes mahdollista. En tarkoita tällä koiria, jotka eivät toimi eikä innostu mistään.

Riitta

[Pirjo Niskanen]

Riitalle vielä, että ei jäisi epäselvyyksiä. Osallistuin keskusteluun tämän indeksi asian tiimoilta kertoakseni, että se ei ole omakohtaisenkokemuksen pohjalta ollut ongelma tuotantoeläinjalostuksessa. En myöskään ole mielestäni syyllistänyt ketään saksanpaimenkoirakasvattajaa määrän enkä laadun perusteella. Olen kokoajan kirjoittanut (viitaten tähän rahan vaikutukseen) koko suomen koiratoimintaan ja liittänyt siihen myös sen, että raha vaikuttaa jalostukseen myös tuotantoeläinpuolella.

Mitä tuohon jalostuksen nopeuteen/ tulee niin ymmärrän mitä Riitta tarkoittaa ja voin sanoa, että näin on käynyt tuotantoeläinpuolella. On ollut aika (-90 -luvun alussa), jolloin rasvaisesta maidosta maksettiin enemmän tiliä kuin vähärasvaisesta. Sitten (suurin piirtein yhdessä yössä) päätettiin, että nyt onkin valkuaispitoinen maito se mistä maksetaan eli rasvaprosentti piti saada alas. Tavoitteet siis täytyi muuttaa. Lehmä kantaa 9 kk ja tekee keskimäärin 1 vasikan, joista 50 -50 saada se lehmä tai odottaa reilu vuosi seuraavaa yritystä.

Kirosana tukiaiset tuli nyt myös mainittua niin selvitän sen verran, että tukiaiset ovat kuluttajien rahaa, jotta olisi sitä ruokaa kaupassa ostettavaksi. Se ei ole tuottajan ylimääräistä rahaa,jota vain annetaan. Jos tukia ei olisi niin ruuan hinta kaupassa määräytyisi tuotantokustannusten mukaan, jolloin hintataso ei olisi nykyinen, vaan huomattavasti korkeampi. Valtio ja Eu maksaa tukea, jotta kuluttajan ei tarvitsisi maksaa ruuastaan niin paljoa.

Itse tunnen ja olen tavannut hienoja saksanpaimenkoirakasvattajia ja tiedän, että rodun eteen tehdään paljon hyvää ja pyyteetöntä työtä. Kiitos siitä.

[Riitta Vainiontaus]

Ymmärsin kyllä Pirjo että puhuit yleisesti, eikä kukaan varmaan muuta ymmärtänytkään. ja vain tollo luulee, että tukiaisia annetaan jonain automaattina. Kyllähän tietämättömien ihmisten puheissa on aivan sama sointi koiranpennuilla rikastuneista kuin maataalonemännistä ja isännistä, jotka eivät tee mitää pyöriskelevät vain tuki- ja penturahoissa. Eihän se ole kuin kateutta. Ollessani ennen onnettomuutta vuosia esimiehenä minua aina hymyilytti toisten ihmisten huoli muiden ylitöistä. Itse niitä ei kyllä suostuttu tekemään, mutta muiden tilistä kyllä naljailtiin ruokatunnilla. Aivan kuin heillekkin olisi pitänyt maksaa siitä kun muut tekivät työt.

Toivoisin silti paljon enemmän avointa keskustelua muutenkin kuin vain kahdestaan tai pienessä porukassa koirien jalostuksesta.

Tarvitsemme tiedeihmisiä, tarvitsemme järjestöpolitikkoja, mutta koirana tuntevia kasvattajia ei voida jatkuvasti laittaa tekemään sitä ja tätä ja karsimaan jo huolestuttava määrä koiria pois jalostuksesta. Nimenomaan saksanpaimenkoirien suuri massa on se, joka tekee pohjan sille jalostukselle.

Kritereidenn kiristäminen on kokoajan tuonut lisää vikoja ja ongelmia jalostuskoirien valintaan. Itse en ymmärrä esim. sitä että ensin vannottiin ja runnottiin lonkkien indeksit läpi. Sitten todetaan, että se vääristää jalostusta jo nyt. Tuontikoirien kohdalla se on tuonut sen ongelman, että tuodaan vain tuttuja turvallisia linjoja.
Sitten pevisaan laitetaan kyynärraja 1, eli eikö se tarkoita silloin, että on todettu indeksien olevan väärä tapa. Miksi siis kyynärät raja-arvolla ja lonkat indeksillä. Ei mene minun kaaliin pitkäjänteisen jalostuksen näkökulmasta. Nyt menee jo otsikon niin pahasti joten lopean tähän.

[Seija Kulmala]

Tarvitsemme tiedeihmisiä, tarvitsemme järjestöpolitikkoja, mutta koirana tuntevia kasvattajia ei voida jatkuvasti laittaa tekemään sitä ja tätä ja karsimaan jo huolestuttava määrä koiria pois jalostuksesta. Nimenomaan saksanpaimenkoirien suuri massa on se, joka tekee pohjan sille jalostukselle.

Siinäpä se kiteytyikin mitä halusin sanoa.

[Seija Kulmala]

Mä olen erimieltä tuosta raha-jalostus = "ei mitään yhteneväisyyttä". Suomessa syntyneet pentuemäärät olisivat huomattavan paljon pienempiä jos jokaisen pentueen tarkoituksena olisi jalostus tai jokainen pentue syntyisi vain tuottamaan kasvattajalle jatkojalostus materiaalia.

Käsitin varmaankin väärin. Miten kasvattaja voi säädellä pentueen määrää jos yksilöt tiinehtyvät hyvin ja jättävät isoja pentueita. Itse asiassa koen asian juuri toisin. Iso pentue on aivan varmasti tilastollisesti, jalostuksellisesti enemmän tietoa antava kuin muutaman pennun pentue. Koska on enemmän vertailukohteita, jatkojalostukselle enemmän valinnanvaraa ja pääsääntöisesti kertoo myös kasvattajalle enemmän periytyvistä sairauksista.

Mielenkiinnolla odotan selvennystä tähän seikkaan. Itsellänihän on aina ollut todella suuret pentueet, viimeksi oli 13 pentua 2 luontaisella astumisella tosin kaikki eivät selvinneet, molemmat ensikertalaisia. Josta jätin itselle kotiin mielenkiinnosta 2 tyttöä, molemmat hyvin erilaisia keskenään. Muita näen säännöllisesti kun ovat tässä lähistöllä kaikki. Verrataan sitten tilannetta jossa minulla olisi vain nämä 2 narttua, eikä muita pentuja, miten tämä olisi jalostuksellisesti parempi tilanne?

Rahasta puhuttaessa, tämä pentue tuotti minulle voittoa kuittien mukaan 1000 euroa josta suurin osa meni uusien tarhaelementtien sekä koirille lämpöpeteihin. Ruokintakustannukset, palkaton vapaa töistä nartun 4 tiineysviikosta, pentujen luovutukseen saakka (jota en ottanut kustannuksiin edes mukaan), lämmitys, sähkö, vuokravanhemmat tosin omat kasvatit, omat pennut ja yksi korvauspentu. Kilometrit, ell tarkit, testit- ja kokeet. Lähes raakaruokinta. Muutamia hankintoja pennuille kuten uusi lämpölamppu ja alustoja, tarhaan uudet valot. Uusi lämppäri.

Kasvatustyö ei ole kultakaivo, se on harrastustoimintaa, kasvattajalla on ideologia jonka toteutumisen haluaa nähdä.
Tuotantoeläimet kuten karja, ei kukaan karjantuottaja pidä tappiollisia eläimiä.

[Ville Salmia]

Suomessa jo joillain roduilla kuten esim. Pystykorvilla ...on uroksille asetettu kpl lukumääräinen rekattavien jälkeläisten yläraja. Vois toimia SPK:llekin. Se johtaa siihen et urosten omistajat valikoivat tarkemmin kelle urostaan antavat.Se on karsintaa se. Samanaikaisesti viel paljon puhuttu populaatio levenisi.

Ajatuksia?

[Riitta Vainiontaus]

Eijö juuri niitä hyviä uroksia pitäisi antaa niille hieman heikommille naruille, että puhuisimme jalostukseta eikä määrän lisäämisestä. Jalostushan nimenomaan yrittää säilyttää tai parantaa jotain ominaisuutta. Eikä sitä saavuteta jos keskiverto narttu astutetaan huonolla uroksella, kun hyvät on jo käytetty hyville.

[Pirjo Niskanen]

Seijalle: Raha vs. jalostus on minun kirjoituksissani taas käsitelty huomattavasti paljon laajemmassa mittakaavassa kuin iso/pieni pentue. Käsittelin rahan vaikutusta jalostukseen myös tuotantoeläinten kautta eli esimerkkini oli tämä kasvukokeisiin valittu sonnipoika, joka menestyessään tuottaa jokaisesta siemenannoksesta minun tilille rahaa. JOS tämän sonnipojan emällä on kuitenkin jotain sairauksia, käyttäytymishäiriöitä tms., jotka eivät näy tuotoksessa tai arviointitilanteessa, mutta minä tiedän niiden olemassaolosta ja siitä, että ne mahdollisesti ovat periytyviä (kierresorkka). Raha vaikuttaa siis jalostukseen jos jätän kertomatta tämän sonnipojan rasitteesta ja haluan ne mahdolliset rojaltit itselleni...kunniasta nyt puhumattakaan, sillä sonni kantaa syntymätilansa nimeä. Tieto nimittäin hyvin suurella todennäköisyydellä jättää sonnipojan jatkamaan elämäänsä kotiin. Toki jos sonnipojan emän suku on moitteeton niin silloin vaikutan jalostukseen tietenkin positiivisesti. Tämä on hyvin kärjistetty esimerkki, mutta näen hyvin paljon yhteneväisyyksiä myös koira"jalostukseen" ja edelleen puhun koirajalostuksesta yleisesti enkä vain saksanpaimenkoiran kohdalla. Jos raha ei olisi vaikuttimena niin monen syntyneen pentueen takana niin vuosittain syntyneet pentuemäärät olisivat paljon vähäisemmät..ja taas KAIKKI rodut huomioiden.

Käsittääkseni isot pentueet ovat oiva merkki emän elinvoimasta, joka taas on yksi olennainen osa hyvää jalostusnarttua. Voin olla toki väärässä, mutta näin minä olen asian mieltänyt.

Kuten jo aiemmin kirjoitin niin ehkä se sanan "jalostus" määritelmä ei ole kaikille sama.

[Esa Harjula]

Komppaan Seijaa hedelmällisyyden arvostamisessa, se on osa elinvoimaa.

Jalostus perustuu valintoihin.

Mikäli hedelmällisyys on onneton ja pentueeseen syntyy vain yksi pentu, niin silloin ei enää ole mahdollisuutta toteuttaa toiseksi vanhintakaan koiranjalostusmenetelmää, eli ihmisen tekemää valintaa. Yhdestä ei pysty valitsemaan….tai periaatteessa pystyy, joko käyttää tai sitten ei, mutta tällöin ei synny uusia yksilöitä, joten se siitä jalostuksesta.

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että vanhin jalostusmuoto on luonnon tekemä valinta, eli:
1) Jokainen sukupolvi joutuu kovin ehdoin testeihin niin että vain täysin elinkykyiset yksilöt saavat jälkeläisiä.
2)Vain ne eläimet, jotka itse pystyvät hankkimaan elantonsa, suojautumaan vihollisilta ja selviävät ilmaston asettamista vaatimuksista ja jotka pystyvät lisääntymään normaalisti saavat tilaisuuden tulla seuraavan sukupolven vanhemmiksi. Jos ne sitten eivät pysty huolehtimaan jälkeläisistään, nämä kuolevat vaikka ovat terveitä ja normaaleita. Täten virheelliset perintötekijät estyvät leviämästä edelleen.
3)Lajien säilyminen geneettisesti terveinä ja elinkykyisinä edellyttää luonnon valinnalta ankaruutta.

LUONNON POPULAATIOSSA YLEENSÄ VAIN VOIMAKKAIMMAT JA TERVEIMMÄT JATKAVAT SUKUA,
ja tästähän me olemme ”ylikävelleet jatkuvasti”:

Uros ei astu luonnollisesti ja helposti
Uros ei astu innokkaasti
Narttu ei anna astua itseään
Nartulla ei ole voimakasta ja selvää juoksua
Synnytys ei ole helppo ja vaivaton
Keisarinleikkaus
Hoivavietti ei ole voimakas
Pennut eivät hakeudu viipymättä emän nisälle ja ala vaivattomasti itse imeä
Emo hyljeksii jotain pentua tai pentuja
Pentu kuolee synnytyksessä, korkea pentukuolleisuus tai toistuva
Pentujen syöminen ja vatsan toimivuus
Pentujen ruokahalu ei ole terve ja pennut ei syö vaivatta
Rääpälepennut
Kuinka monesti olemme ihmisenä antaneet ”auttavan kätemme” suuressa viisaudessamme yllä olevin pulmien ratkaisemisesi? Luonnossa lopputulos pentueenkokona olisi 0

Entäpä:
Pentujen henkinen tasapainoisuus ja reippaus
Pentujen kasvun epäsäännöllisyydet
Allergiat tai yliherkkyydet
Luonteen heikkoudet
Toteutammeko ylläluetelluissa tapauksissa toiseksi vanhintakaan koiranjalostusmenetelmää, eli ihmisen tekemää valintaa. Teemmekö oikeasti karsintaa?

Minä vain kysyn….ja nyt en suuntaa kysymystäni kenellekään tietylle kasvattajalle tai edes meidän rotumme kasvattajille, vaan kuten Pirjokin, koskien kaikkien rotujen "jalostusta".

T:Erpa

[Ville Salmia]

Hyvä Esa!!

Napakymppiin osuit.Noista asioista nimenomaan on kysymys.Jos halutaan jalostaa eikä vaan tehtailla rakkeja.