Koirien taivaaseen

[Hietamäki Raija]

Hei te kaikki,jotka seurasitte tarinaamme toissa syksynä,kiropraktiikasta ym.ym.hoitomuodoista.Saimme Niron kanssa lisäaikaa 1½ vuotta.Niro lähti 18.1.07.Vaikea päätös,kun oli muuten ihan terve,mutta nivelkivut oli kovat.Ei auttanut enää mikään lääke...kun tuli nämä liukkaat kelit,ei pysynyt enää pystyssä ulkona,hiekalla ja sisällä oli vielä ihan ok.mutta kaikki nivelet ja selkä oli tulikuumat ja pientä vinkumista koko ajan,myös yöllä.Niin se päätös oli sitten pakko tehdä,ettei koira kärsisi enempää. Olihan Nirolla ikää jo melkein 13v (s.11.4.94)
Kyllä on ikävä,kun ei ole yhtään koiraa jäljellä ja 30v niitä oli erinäisiä määriä.
Kiitos kaikille SP ystäville näistä vuosista.
Kennel Prico´s Raija ja Tapani Hietamäki :heipat:

[Irene Routio]

Meiiä myös surattu Zanin, 9v, dramaattisia nivelvaivoja ja kipuja vuosikausia. Voimia!

Irene, Zani, Nikke

[Juha Lyytikäinen]

Osanottoni menetyksen vuoksi

[Sanni Sengström]

Otan osaa Nyt siun koirulis on varmasti hyvä olla. Jaksamisia!

[Asko Eronen]

Moi vaan kaikille
Tiedän omakohtaisesti kuinka vaikea päätös se koirasta luopuminen on. Eipä sitä uskoisi miten se vetää hiljaiseksi aikuisenkin miehen. Kaikki keinot ovat varmaankin sallittuja surun lievennykseksi.
Meillä koettiin tämä sama tilanne, tai samankaltainen, viimeksi puolsen vuotta taaksepäin, mutta nyt uusi penikka kasvullaan ja entiset murheet alkavat väistyä taka-alalle..... Ihminen on onneksi rakennettu niin, että elämänhalu yleensä voittaa aina.

- Asko -

[Tuula Siimes]

Osanotto :hali:

Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas -
miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimoillani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja vuodet meille toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmäni nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää -
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
polut kaikki näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
kerallain kuljethan matkani viimeisen?
-tuntematon-

[Harju Sanna]

Osanottoni!
Meillä myös 1½ vuotta sitten jouduttiin tekemään vaikea päätös. Kauheata se on, mutta lohduttaa tietää että koira ei kärsi enää ja on paremmassa paikassa.
Jaksamisia!

[Kristiina Kerttula]

Voi miten surullisia uutisia, lämmin osanottomme :hali:
Kristiina, Niron poika Toivo ja pojanpoika Armas

[Seija Savas]

Raija, se parhaasta kaverista luopuminen on kova paikka. Otan osaa.
Parhaímpani jätin rtg-pöydälle nukkumaan, kun syy äkkinäiseen kipuun löytyi. Ei tarvinnut enää herätä. Matka kotiin ja päivät sen jälkeen olivat pelkkää sumua.

0nneksi nykyään ajan vie terhakas neiti, täysin erityyppinen kuin tuo ym.

[sari ernvall]

Hei! Minä uskon, että siellä minne meidän koira ystävämme nyt ovat, on joku joka aina jaksaa rapsutta ja heittää palloa

[Erika Palola]

Osanottoni!
Itse koin saman pari vuotta sitten. Silloin tosin jäi toinen koira vielä, jonka lähtöä pelkään kovasti,niin pahalta se tuntuu..
Mutta ystäväsi on nyt hyvä olla!

[Raija Hietamäki]

Kiitos kaikille osanotoista.Saimme eilen Niron kotiin..uurnassa.Keväällä pääsee kavereiden viereen ruusupensaan alle.
Mielessä jo väikkyy uusi koira,kunhan ensin tästä tokenee...
Jouduin muuten rekisteröitymään uudelleen,kun oli s-posti muttunut ja salasana unohtunut..!!Mitään ei voinut tiedoissa muuttaa!!Nyt on tiedot ja posti oikein...ja etu nimikin ensin Haminaan tullaan!

[Elisa Haapaniemi]

Meillä oli 1991 vuodesta lähtien jo toinen saksanpaimenkoira joka jouduttiin lopettamaan 10.4.2002 . Itse olen syntynyt vuonna 1989 joten tämä Ana, oikealta nimeltään Anastasia oli minulle hyvin rakas koska olin elänyt lapsuuteni Anan kanssa. Ana jouduttiin lopettamaan lonkkavian takia. Lonkissa ei muuten ollut ennen mitään vikää mutta vanhuuden myötä ne huononivat. Ana oli juuri kuukausi ennen täyttänyt 11.vuotta. 9kk myöhemmin meille tuli 8.vuotias Oona, jonka oikeata nimeä en muista, eläkepäiville. 6.3 kuluvaa vuotta Oona täyttää 11.vuotta ja lonkissa ei ole viälä ilmennyt mitään samanlaisia merkejä kuin Analla ja äidin mukaan myöskään meidän ihan ensimmäisellä saksanpaimenkoiralla Rinalla, oikealta nimeltään Arina. Äiti on luvannut että sitten kun Oonasta aika jättää, mikä ei toivottavasti ole pian, meille tulee uusi pentu. Ja koska opiskelen tällä hetkellä maatausoppilaitoksessa missä on mahdollisuus erikoistua pieneläimiin. Jos olen vielä täällä (nykyisessä koulussani) niin saan ottaa pennun kouluumme, jossa on yksi solu jonkun lemmikkieläimen omistajalle tarkoitettu (siis sellaiselle joka haluaa lemmikkieläimensä koululle). Mutta toivon kumminkin ettei ihanasta Moonasta (lempinimi jota Oona tottelee) aika jättäisi ainakaan kovin pian.