Terveyttä yhdessä, väki

[Ville Salmia]

On mukavaa huomata että olette heränneet keskustelemaan aiheesta;kriittisyys,valinta, ja avoimuus.

Niin kauan kun pystytään näitä nimenomaisia seikkoja kehittämään niin rodulla on vielä toivoa.

Karsiva , erittäin kova ja raaka valinta, tulisi olla jalostuksen peruslähtökohta. Sen jälkeen avoimuus puutteista,sekä terveys että luonnepuolella,ja sen kaiken tiedon kerääminen ja tiedottaminen vie eteenpäin. Salailu ja kyräily on suorastaan rikollista jalostuksen kannalta.

Yhtään täydellistä ihmistä ei ole syntynyt,kuinka sellainen eläin voisi syntyä?

Ps! Sitä pidän valitettavana että vanha kiistelykumppanini P.Hannula on päättänyt loitontua harrastuksesta. Monta kertaa on kyllä viime vuosina käynyt sama mielessä. Välillä on kun olis takonut päätä seinään. Uskoisin ymmärtäväni turhaumasi. No elämässä on tärkeämpiäkin asioita kun koirat...vaikka ei kyllä montaa.

terv. Ville Salmia

[Seija Kulmala]

muoks

[Birgitta Johansson]

Onneksi meiltä löytyy ihmisiä joilla on tieto hallussaan ja jotka sitä auliisti toisille jakavat. Nykyaikana valehtelusta jää kiinni hyvin pian. Ja tieto leviää netissä nopeammin kuin ehtii sanoa kissa. En usko että mikään virallinenkaan tiedonkeruu ja valvontasysteemi olisi sen luotettavampi.

Näihin "tiedonjakajiin" suhtaudun itse kyllä aika varauksella, koska omallekin kohdalle on sattunut, että vaikka on useamman lääkärin lausunnot asiasta, niin huhumylly senkun jatkaa pyörimistä. Itse en enää nykyisin usko mihinkään kuulemaani "tietoon", vaan varmistan asioiden paikkansapitävyyden useammalta asianosaiselta: koirien omistajilta, kasvattajilta ja lääkärinlausunnoista. Suosittelen muillekin!

t. Birgitta

[Anne Riutta]

Hei!

Heitänpä tähän soppaan mukaan yhden mielestäni järkyttävän epäkohdan tästä Suomen maasta:

Jos lopetat koiran esim. välikuvien jälkeen sen toivottomien lonkkien takia, Kennelliitto ei ota vastaan tietoa, että ko. koira on lopetettu - saati sitten sitä, että koira on lopetettu lonkkien takia! Siellä ne lopetetutkin roikkuvat Kennelliitton tilastoissa mukana ns. kuvaamattomina!

Tähän tarttis ehdottomasti saada muutos ja olishan se hienoa, jos jollain ihmeen konstilla saataisiin SV myös mukaan Saksassa alle virallisen kuvausiän lopetettujen koirien tilastointiin.

Terv. Anne Anttila

[Seija Kulmala]

Luustokuvausten osalta olisi suhteellisen helposti luotavissa järjestelmä
asiantuntijaeläinlääkäreista ja tiedonkeruusta (jos halua riittää). Luustokuvat on helppo myös esittää esim omilla nettisivuillaan, tai livenä kysyttäessä.

Ongelmaksi koen muut sairaudet, haimavika, epilepsia, perianaalifisteli
yms yms. Kuka kerää näistä sen luotettavan tiedon. Vai jääkö tiedonkeruu jonkun yksityishenkilön varaan?

[Pekka Hannula]

Väki,
en osaa ottaa kantaa siihen, vaihteleeko eläinlääkärien taso niin, että se vaikuttaa joidenkin vikojen yleistymiseen rodussa. Ainakin on tärkeää, että tiedot julkaistaan ja että ne ovat laajat. Meillä Suomessa on tähän varaa. Toisin tuntuu olevan Saksassa, jossa rotu on osin (hyviäkin koiria on!) pilattu vioilla, koska koirasta maksetaan helposti ison maasturin verran. Eivätkä raha ja rehellisyys yleensä istu samassa tuolissa.
Paras tapa kerätä tietoa on omistajilta tai sitten kasvattajilta niin, ettei se leimaa, vaan ohjaa valinnoissa. Jos kasvattajan pää joutuu pölkylle, oikeita tietoja ei heru.

Kun kasvattajat puolestaan tekevät valintoja, pitää olla mistä valita. Tarvitaan ainakin 4-6 narttua, joista ehkä 1-2 voi käyttää. En usko, että kasvattajat tuottavat silkkoa tahallaan, vaan koska usea on sokea oman koiransa vioille, eikä muuta ole.

Sitten luonteesta. Rodunomainen koe ei yksin takaa koiran luonnetta. Jos pelkästään siihen luottaa, on paras heittää rukous astutuksen perään. Jos sen sijaan koira ei läpäise koetta, kasvattajalla on kriittisen valinnan paikka.
Erityisen tärkeitä luonteenpiirteitä on kasvattajalle kaksi: hermorakenne ja taistelutahto. Näiden testaamista pitää kehittää, vaikka rodunomaista koetta pidettäisiinkin tärkeänä. Viimeksi mainittuun kun Suomen
10 000:sta sakemannista koulutetaan vain tosipieni prosentti.

Rakenteeseen pitää kiinnittää huomiota niin, että koirat pystyvät sen puolesta työkykyisinä. Olen yrittänyt selittää, että näyttelyissä vain laatuarvostelulla voi olla merkitystä jalostuksessa. Kilpailuarvostelussa kyse on pytyistä!

Villelle kirjoitan, että on ollut hauska sanallisesti miekkailla kanssasi. Eikä kumpikaan ole kaivanut esiin halkoa eli alkanut nimitellä.
Koirahomma ei kokonaan jää. Kunhan aikaa löytyy, aion vielä kouluttaa koiran pitkälle. Olen ollut monessa koulutusringissä mukana, mutta aikaa tuloshakuiseen oman koiran kouluttamiseen on ollut liian vähän. Ja toivottavasti koirasta on silloin suojeluun, kun hyviä maalimiehiäkin on tiedossa. Ainakin yksi on lisäksi huippu talonrakentaja, kiitos.

Nyt vaikenen tässä seurakunnassa. Päänäyttelyssä nähdään, ja jos ei, niin se on moro (myönnytys tamperelaisuudelle).

P

[Satu Baggström]

Hyvä keskustelu :tsemp: , aihe josta monta kertaa ovat pienessä piirissä harrastajat ja kasvattajat puhuneet. Terveys koirilla on huonontunut, "tieto lisää tuskaa", kuten sanotaan.Enää ei ole pelkästään luusto ongelmia, vaan myös iho -ongelmat, autoimmuuni sairauksia, sydän vikaa, hermostollisia sairauksia sekä luonne ongelmia...
Tämä pistää miettimään homman (kasvattamisen) mielekkyyttä,vaikka en itse varsinainen kasvattaja olekkaan

Samoilla linjoilla olen, että tarvitaan linjariidoista huolimatta avointa ja rehellistä yhteistyötä liiton, kasvattajien ja koirien omistajien kesken.
Kasvattajatoimikunnan työn alla olevaa projekti toivottavasti tuottaa tällä saralla hedelmää.

Pekalle näin julkinen kiitos koirista ( jo edesmennyt makros medina,makros saga 9,5v ja makros aguccina 5v) , joiden terveyteen saa olla 100% tyytyväinen, tietysti myös itse koiriin. Ne toivottavasti kantavat kasvatustyössämme hedelmää edelleen jälkeläistensä kautta.
Kiitos myös tuesta ja opeista vuosien varrella, ilman sinua tuskin olisin näin "syvällä" tässä
Näyttelyissä emme valitettavasti tapaa, mutta uskoisin että keskustelua jatkamme perhevierailuilla kahvipöydässä ...

satu

[sami.lehtonen]

Ville Salmia kirjoitti:
Karsiva , erittäin kova ja raaka valinta, tulisi olla jalostuksen peruslähtökohta. Sen jälkeen avoimuus puutteista,sekä terveys että luonnepuolella,ja sen kaiken tiedon kerääminen ja tiedottaminen vie eteenpäin. Salailu ja kyräily on suorastaan rikollista jalostuksen kannalta.

Ihan vaan, tarkennukseksi. Tarkoitathan tuolla ”jalostuksen peruslähtökohdalla” tilannetta, jossa vielä tehdään valintoja jalostukseen käytettävistä yksilöistä/yhdistelmistä?
Kirjoittamasi määritteet ”kova” ja ”raaka” valinta -voi myös helposti yhdistää siihen ei toivottuun ilmiöön. Eli karsintaan vasta silloin, kun tarkastellaan yhdistelmän jättämää jälkeä.

[Ville Salmia]

Kyllä! Myöhäistä se on rypistellä ku paska on housussa!

[sami.lehtonen]

No, kertooko tuo seuraava teksti siitä, että näitä ”rypistelijöitä” saattaa kuitenkin muutama olla ja se housujen sisältö ei vaan haise..tarpeeksi kauas..
Juha Puurunen: Kasvattajatoimikunta suunnittelee parhaillaan uutta kasvattajasitoumusta, kuten kasvattajapäiville osallistuneet tietävät. Sitoumus sisältää mm. tiedonanto velvoitteen alkaen astutustapahtumaan ja synnytykseen liittyvistä seikoista ja jatkuen koiran eliniän kaikkiin terveydellisiin seikkoihin liittyen. Tieto tullaan tallentamaan ja julkaisemaan spl-sivustolla tietokanta muotoisena. Järjestelmä otetaan käyttöön tämän vuoden aikana, ensimmäisen kerran sitä käsitellään maaliskuun hallituksen kokouksessa mihin kasvattajatoimikunta on luvannut toimittaa täsmällisen esityksen sitoumuksen ja siihen liittyvän tietokannan sisällöstä.
Jos kasvattajien tilastoja voidaan nikkaroida siten, että pystytään tekemään paskasta hajutonta, niin eikö siihen ”paska-prosessiin” voida puuttua konkreettisesti
esim. Pevisa –sairauksiin liittyvät röntgenit ja niistä tehdyt lääkärin konsultaatiot, olisi luvallista suorittaa ainoastaan rekisteröidyille koirille ja sitoumus-kasvattajille ehdoton taka-raja (3-4kk) rekisteröinteihin ym.

[Ville Salmia]

Yleensä paskan peseminen aloitetaan omasta pesästä. Nyt näköjään liiton tarkoitus on opastaa (osoittaa) hommiin.Mikäs siinä ,ei sekään ole huono alku.Jostain se siivoaminen pitää aloittaa. On nähty vuosien varrella ,että ideoita ja ideanikkareita kyllä riittää ,ihan liiton johtokuntaa myöten.Ikävä kyllä asioihin konkreettisella tavalla tarttuminen, ja toteuttaminen ,ei aina ole ollut yhtä suosittua.

Toivottavasti tästä seuraavasta sukupolvesta nousee ne aktiiviset toteuttajat. Jos huoli on aitoa niin se näkyy myös teoissa. Mutta ymmärrän toki että ihmisillä on ihan oikeakin elämä. Aika on ns. kortilla.
Johtokuntaan ei itseasiassa koskaan ole ollut erityistä tunkua. Mutta ideanikkariksi on aina ollut tunkua?!
Mutta hyvä että Puurunen on tarttunut asiaan. Ja nyt täräytti sitten vielä aikataulunkin siihen.Ja se on jo paljon. Minusta tuossa alkaa olemaan sitä otetta jota on kaivattu. Valitellaan aina kuinka on hankalaa saada koiria harrastaviin käsiin,noh nyt on mahdollisuus sitoutua ja näyttää se oma sitoutuminen ja vastuunottaminen käytännössä. Eiköhän sen jälkeen harrastajatkin suhtaudu jo hieman eri tavalla sitoutuvaan kasvattajaan.

Ja kyllä uskon että noihin muihinkin epäkohtiin tullaan ajan kuluessa puuttumaan.Mutta jostain on aloitettava.

[Pirjo Niskane]

Ongelmaksi koen muut sairaudet, haimavika, epilepsia, perianaalifisteli
yms yms. Kuka kerää näistä sen luotettavan tiedon. Vai jääkö tiedonkeruu jonkun yksityishenkilön varaan?[/quote]

Pa-fistelian osalta tietojen keruu on ollut yksityishenkilön varassa. Kohta 4 vuotta sitten sen aloitin ja tarkoitus oli se, että jokaisen sairastuneen koiran kohdalta saisin koko koiran tarinan ja tätä kautta muodostettua kokonaiskuvaa koko sairaudesta. Silloin 4 vuotta sitten sanottiin, että sairaus on todella harvainainen ja kaikk tuntuivat pysyvän hiljaa. Nyt on omasta tuttavapiiristäni oman koirani lisäksi kuollut 2 fistelia koiraa ja edelleen elossa on 2....siis nämä jo tuttavapiirissä. En enää pysty ajattelemaan, että sairaus on harvinainen.
Eikös Eg Riitalla ole haimakoiratietokanta???

Birgitankin jo mainitseman "kasvattajapelon" allekirjoitan täysin. Tämä tuli esiin niistä ihmisten lähettämistä kertomuksista. Esille tuli myös kasvattajan epähieno käyttäytyminen tilanteessa, jossa koiranomistaja kertoi kasvattajalle koiran sairaudesta. Ei ole pitkäkään aika, kun sain postia fistelian tiimoilta, jossa kyseltiin sairaudesta ja hoidosta jne....totta kai vastasin kaiken minkä tiedän ja pyysin vielä koiran "henkilötietoja" lisätäkseni omaan tietokantaani, mutta niitä ei koskaan tullut lupauksista huolimatta.....josta olen todella pahoillani...ja tämä ei ole ainoa tapaus laatuaan.
Mistä tämä pelko sitten tulee....itse ajattelen asian olevan niin, että kyseessä ehkä useinmiten se ekan sakemannin omistaja, jonka ainoa linkki "koiramaailmaan" on se kasvattaja suhteineen. On pysyttävä väleissä, jotta koiralle saa esim. näyttelyyn esittäjän tms. Tuskin omistaja, joka seisoo omilla jaloillaan ja tekee omat päätöksensä koiriensa suhteen, tuntee mitään ko. pelkoa.

[Seija Kulmala]

Itselläni on saksanpaimenkoiran epilepsiatietokanta (vielä vaatimaton), kovin hiljaista on ollut vaikka muutamia varovaisia tiedusteluja on tullut sairaiden koirien omistajien taholta. Toivon että lisää yhteyden ottoja tulee.

Muutaman yhteyden oton jälkeen yhdessä näiden kanssa
päätimme että tietokanta on tällä hetkellä suljettu ja yhteistuumin, eli jos esim. saksanpaimenkoiraliiton virallisena tahona pyytää tietoja, ne voidaan antaa, koska ketään en halua tällä tietokannallani loukata, enkä ryhtyä myöskään neuvomaan ketään tai mistään.

Uskomattomia asioita on kuullut, mm. epileptisestä koirasta ja omistajasta tulee kentällä kuin spitaalisia, kukaan ei halua olla heidän kanssa edes tekemisissä. Pelätäänkö epilepsian tarttuvan? Olen todella ihmeissäni ihmisten käytöksestä sairaan koiran omistajaa kohtaan!

Tässä saattaa olla syy, miksi ihmiset eivät halua kertoa koiriensa sairauksista. En itse asiassa jaksa uskoa juttuihin kasvattajien uhkailusta. Itse en ole koskaan kokenut kenenkään oman koirani kasvattajan osalta minkäänlaista painostusta.

Olen todella kiitollinen eräälle kasvattajalle joka aina jaksaa neuvoa, ja joilta saa rehellisen vastauksen, vaikka se ei aina olisikaan "kiva" vastaus itselle.

[Terhi Puumalainen]

Sairaita (perinnöllisesti) koiria on ties kuinka paljon. Asia on tiedossa joillakin, mutta ei julkisesti tiedossa. Siispä näiden koirien sisaruksia/sukulaisia käytetään sitten jalostukseen...toisia tietoisesti, toisia tiedostamatta. Näin kai se menee, niin kauan, kunnes sairauksista puhutaan rehellisesti, avoimesti ja laajasti. Mutku aina joukossa on niitä, joita kiinnostaa kaikista eniten raha, viis muusta.

*tuumin täällä taas*

[Päivi Ollikka]

Vaikka tiedät itse jotkin suvut ja koirat sairaiksi ei niitä voi julkisesti huudella. Niistä sitten keskenään kavereiden kanssa jutellaan ja pohditaan. Jo pelkästään sen takia, että esim. kun tietää useita selkäsairaita koirian jnk koiran takana niin eihän siitä mitään faktaa voi päätellä. Se huomoidaan ja seurataan tilannetta tuleeko niitä lisää. Sitten jossain vaiheessa jälkeläisnäyttöä alkaa olla niin paljon, että voi olla YKSITYISESTI jotakin mieltä kys koirasta.

Julkisesta keskustelusta voi tulla kunnianloukkaussyytteitä yms. Myöskin koirien periytyviä sairauksia on tutkittu todella vähän, joten mitään aukotonta tietoa ei voi saada. Tähän sitten osa kasvattajista vetoaa -tieto on pelkkää mutua - siitä ei kannata välittää tms.

Tieto kulkee, mutta yksityisesti. Tiedosta sitten voi jokainen kohdallaan valita onko se sellaista tieoa, jolla on omaan tekemiseen merkitystä.

Kaikki kuitenkin lähtee oman koiran taustoista - se tulee tuntea vähintään kuuden sukupolven päähän missä linjassa mitäkin kulkee. Jos Suomessa ei tiedetä, kysellään muualta.

Työtä se teettää paljon, mutta mitäpä ei terveen ja toimivan koiran eteen olisi valmis tekemään.