Koirani on 3,5-vuotias uros. Se ei tule toimeen muiden koirien kanssa, murisee ja haukkuu lenkillä ja vapaana käy muiden päälle (vaikka lenkkikaverina olisi juuri-juoksunsa-lopettanut-narttu). Nyt se on alkanut murisemaan vähän vieraammille kavereilleni, jotka tulevat kylään. Mitään pahempaa ei ole vielä ehtinyt tapahtua, olen aina ehtinyt väliin, mutta...
Mitä mieltä olette, mahtaako kastrointi auttaa? Koira on muuten kovinkin lupsakka kaveri. Harmittaa koko tilanne
Moi Pia!
Ymmärrän sinua todella hyvin. Itselläni on saman ikäinen melko musta uros, joka kastroitiin lokakuun lopussa. Ennen leikkausta oikeastaan vain urokset aiheuttivat ongelmia ja tietty hajut. No nyt ollaan taas jossain murkkuvaiheessa uudelleen... ja kaikkeen pitää reagoida. Hermot menee. En kuitenkaan harmittele leikkausta, tiesin ettei opittu käyttäytyminen sillä poistu, mutta kaikki pitää yrittää. Toivoisin saavani näin neuvoja niiltä, jotka ovat kokeneet saman ja uskon todella ettei me olla ainoita. Neuvoksi ei riitä se, että pitää olla tiukkana eikä antaa periksi. Monia konsteja on kokeiltu.... Onko konkreettisia neuvoja?
Urokseni jouduttiin kastroimaan. Uros oli aina ollut jonkin verran ongelmallinen toisien urosten suhteen, ei pahasti, koska se oli hallinnassa.
Noin puolen vuoden jälkeen toimenpiteestä koira muuttui totaalisesti. Se ei korvaansa lotkauttanut vaikka vieras uros käveli vierestä.
Eli aikaa voi kulua pitkäänkin toimenpiteen jälkeen, ennenkuin vaikutukset, mikäli niitä on, näkyvät.
Valitettavasti oma urokseni muuttui erittäin flegmaattiseksi (moni muuttuu). Sitä kiinnosti ainoastaan ruoka, nukkuminen ja uiminen. Jota se sitten menestyksellä suoritti 9 vuoden ikään saakka.
Joo, onhan se tosiaan varmaan ihan opittuakin käytöstä tämä toisille koirille uhittelu.. Mutta kavereilleni muriseminen, sitä se ei ole vielä tehnyt kauaa.
Eläinlääkäri ehdotti, että kokeilisin hormonipiikkiä ensin, koska siinä on sama vaikutus kuin kastroimisessa. Siinä tulisi todettua, että onko leikkaus kannattava. Pitää miettiä, mutta lenkillä olen kyllä kokeillut leluja, makupaloja, ääntä ja kovenpiakin otteita --> koira ei reagoi niihin mitään, se ei kuule, ei näe eikä tunne mitään (tai ei ainakaan näytä sitä mitenkään) sillon kun toinen koira tulee vastaan.
Meilläkin oli ongelma toisten koirien kanssa, varsinkin urosten. Koirapuistossa kyllä tulee toimeen, mutta lenkillä oli ongelma. Hermot alkoi todellakin mennä, varsinkin kun koiralla on voimaa. Jätkä on iso, minä pieni. Apua haettiin loppujen lopuksi ja nyt alkaa sujumaan. Pieneksi ongelmaksi on tullut nyt se murina. Silloin tällöin saattaa murista vieraille ja eläinlääkäriä ei päästä lähellekkään. Pari kertaa on murahtanut vieraille. Ja pari päivää sitten kun naapuri tuli käymään, jätkä käveli karvat pystyssä vastaan ikinä ennen ei ole tämmöinen ollut, pitää nyt sitten vain seurailla ja puuttua heti asiaan ettei koskaan sitten pääse mitään pahempaa tapahtumaan
Koiraa emme kuitenkaan haluaisi kastroida..
Itse painiskelin samaisen asian kanssa elokuussa. Silloin koirani ole juuri 4 vuotta täyttänyt. Ongelmat oli lähinnä urosten kanssa. Kauheat rähinät. Päätin kokeilla sitä hormooni piikkiä joka pistetään kaksi kertaa. Kun ensimmäinen pistos oli laitettu niin olin ihmeissäni. Kahden viikon kuluttua pistoksesta olimme lenkillä ja vastaan tuli uros, niin koira ei rähissyt. Nosti kyllä hännän pystyyn ja oli niin olevinaan, mutta ei rähissyt ja minä olin onnellinen. Toinen pistos laitettiin sitten kolmen viikon päästä ja sen jälkeen vaikutus kestää n. 4kk. Itse en ole enää uusinut pistosta, enkä ole ajatellut kastroimista. Vielä tänäkin päivänä voimme ohittaa toisen uroksen ongelmitta.
Minun on vaan hankala sanoa mistä tämä rähinä johtuu, koska koira ei ole ollut minulla pennusta saakka, vaan koira tuli minulle 2,5 vuotiaana ja on ns. kolmannessa kodissa.
Viimeksi muokannut Johanna Romppanen, 30 Maalis 2007 02:42. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tein päätöksen ja kastraation aika on ensi viikon tiistaina 6.2. Leikkauksella voi olla vaikutusta johonkin tai sitten ei mihinkään. Mutta kyllä tässä on niin monta asiaa, johon sen toivon vaikuttavan ja jos se ei mihinkään vaikuta niin kumma on
Hermot menee. En kuitenkaan harmittele leikkausta, tiesin ettei opittu käyttäytyminen sillä poistu, mutta kaikki pitää yrittää. Toivoisin saavani näin neuvoja niiltä, jotka ovat kokeneet saman ja uskon todella ettei me olla ainoita. Neuvoksi ei riitä se, että pitää olla tiukkana eikä antaa periksi. Monia konsteja on kokeiltu.... Onko konkreettisia neuvoja?
ikinä ennen ei ole tämmöinen ollut, pitää nyt sitten vain seurailla ja puuttua heti asiaan ettei koskaan sitten pääse mitään pahempaa tapahtumaan 