Meidän labradorinnoutajauroksella todettiin kyynärpäiden nivelrikko reilun vuoden iässä. Oli kyllä oireillut jo aiemminkin satunnaisesti, mutta silloin uskoimme hölmöinä eläinlääkärin "ne on vaan kasvukipuja, turha kuvata"-neuvoja...
Koiralla siis 3:3 -kyynärät ja ikää nyt reilut 3 vuotta.
Harrastamme kohtuullisen aktiivisesti noutajalajeja (linnustus, noutajien metsästyskokeet eli NOME) sekä hakua, esine-etsintää, tottista ja vesipelastusta. Tietysti koiran ehdoilla, esim. esteitä tai hyvin vaativia maastoja emme ota, ja lämmittelyt tulee hoitaa aina vielä huolellisemmin kuin terveillä. Koiran kuntoa seurataan koko ajan, ja jos jäykkyyttä ilmenee, ei treenata.
Koira tykkää lenkkeillä ja lihaskunnon ylläpitämiseks päivittäiset pitkät metsälenkit ovatkin tärkeitä, samoin uiminen.
Meillä kipeää akuuttivaihetta ei ole tullut eteen vasta kuin yksi, ja sen jälkeen ollaan pärjätty ilman kipulääkkeitä mainiosti. Catrophen-kuureja on otettu noin vuoden välein, ja jatkuvana lisäravinteena olen syöttänyt ihmisten glukosamiinivalmistetta, ja nyt Arthroflexiä josta tuntuukin olevan paljon hyötyä!
Nivelrikkodiagnoosi tuntui aikanaan maailmanlopulta, mutta hyvin ollaan selvitty. Tietenkin se on hyväksyttävä, että terveitä päiviä koiralla ei tule riittämään niin pitkään kuin 0-kyynäräisillä kavereillaan. Mutta nautitaan niistä niin kauan kuin mahdollista - sohvaperunaksi ei tästä koirasta ole, eikä tarvikaan
Kovasti tsemppiä Kati ja muut.
