Auttakaa fiksut ihmiset..

[Annika Tuomisto]

Heippa kaikille..

Voisiko joku auttaa minua.. minulla on 9,5kk vanha saksanpaimenkoira uros. lenkkeilessä menee hyvin kunnes tulee toinen koira vastaa. on se pieni,iso,vaalea tai tumma. aivan sama mutta silti aina pitää alkaa haukkuu ja tuijottaa ja repii hihnassa. huomiota en saa enää juurikaan itseeni vaikka kuinka yrittäisin. alkaa pojalla olla voimaa että lähinnä joudun pitää vastaan ettei pääse menee minnekkään.

Alkaa olla sellanen olo että tekisi mieli itkeä ku ei tuosta tule mitää. aina ku näen koiran niin ajattelen et voi v*** et taas ihmiset kattoo niin että tuo on vihainen koira ja hullu. vaikka kuinka yritän saada huomion että nyt leikitään poika ja hah hah sanon minä ja poika alkaa haukkua ku hullu muille koirille!! eri asia on se ku on vapaana niin sillon ei mitää ongelmaa se on samantein leikkiä. ja vaikka olisi remmissä ja haistelee koiraa niin samantein häntä heiluu ja leikki alkaa. mutta se kohtaaminen. ja ku en halua sellaista imagoa että mulla on vihanen ja hullu koira.. auttakaa miten toimin näissä tilanteissa. onko koirallani jotain pelko tai epävarmuutta miksi haukkuu vai murkkuikä? kauanko murkku ikä kestää? olen jotenkin epätoivoinen jo. ehkä oma asenteenikin tekee koirasta haukkujan?!? joskus olen vihanen ku ei meinaa totella?!? auttakaa jookosta joku fiksu ihminen minua..

[Tiina Repo]

Fiksusta en tiedä, mutta meillä on otettu vaikeiks päiviks ja ajoiksi kuonopanta käyttöön. Ehkäisee tehokkaasti murkkuikäsen koiran omistajan hermoromahdusta. Oli sitten koulutuksellisesti korrektia tai ei, niin hillumista se vähentää.

[Terhi Puumalainen]

Aloittaja:
Selaapas tätä koulutus-palstaa alemmas niin löydät muutamia keskusteluja ongelmaasi liittyen. Varmaankaan moni ei kehtaa kirjoittaa samaa litaniaa uudelleen, kun vasta näitäkin keskusteluja on käyty täällä.
Olet varmastikin jo aloittanut koirasi koulutuksen, kun se on jo tuon ikäinen? Ellet ole, niin lyöttäydy alaosastosi tai jonkun muun yhdistyksen koulutusporukkaan mukaan heti.
Kuonopanta auttaa toki vetämiseen, mutta koira on koulutettava joka tapauksessa käyttäytymään ihmisten ilmoilla asiallisesti.

[Tiina Repo]

Tietysti, sehän oliskin liian helppoo jos kuonopanta hoitais vielä koulutuksenkin.

[Taina Tiitinen]

Tervetuloa Annika ja keehveli SPL-Riihimäen yleistreeneihin tiistaina klo 18 Juppalan koirakentälle niin paneudutaan ongelmaan ja etsitään iloisessa porukassa yhdessä ratkaisua

Neuvominen on aina helpompaa, kun näkee koiran ja ohjaajan toimimassa ihan käytännössä.

[Seija Savas]

Sanoit, että Hämeenlinna on pitkällä. Eli onko vaikeaa päästä koulutuskentille apua saamaan? Joka tapauksessa, alueeltasi löytyy varmasti kokeneita ihmisiä, jotka auttavat, jos vain otat yhteyttä. Tuon ikäinen koira (uros) voi heittäytyä todella keljuksi, jos huomaa saavansa riekkua ja saa yliotteen. Rohkeasti ota yhteyttä, saat taatusti apua lähimmältä sakuporukalta.

[Anu Heikkilä]

Tästä "ikuisuus aiheesta", josta itsekkin olen saanut parin kuukauden sisällä kärsiä pari kertaa, viimeksi eilen... Poitsu vajaa 2 vuotias ja nyt alkanut vähän kukkoilu-meinigit. Erityiskohteena pienet koirat! Eilen sain hävetä silmät päästäni, kun metsäpolulla tuli joku pinseri vastaan. Havaitsin sen jo kaukaa, mut ei päästy väistämään, kun niin kamala ryteikkö molemmin puolin... yritin siinä sitten huomiot ja temput, mut pashanmarjat.. Karvat pytyssä kiskoo, ei nää eikä kuule muuta kun pikkuisen "vihollisen".. No eipä siinä siinä auttanut muu kuin meikäläinen hajareisin koiran niskanpäälle ja väänsin pojalta "niskat nurin"! Muuten se olis kiskonu meikäläistä kun pässiä narussa... Olin kyl laittanu väärän pannan lähtiessä, en sitä "kuristavaa mallia". Vähänkös äijä kattoo pitkään, kun muija painii savilammikossa "tappaja-koiran kanssa". Siinä sitte uik uik , puol minsaa korvat luimus, mut sit niinko ei mitään ois tapahtunu.... Että sitä karsivällisyyttä......tuntuu kyl välil et sähköpiiskan ku sais...
Mut tässä kyl itseään saa taas soimata, kesä ja kärpäset ja koiruus saanu vähän ku elopellossa olla ja mennä...
Että tämmöinen tilitys tällä kertaa....

[päivi ahola]

täältä löytyy varmaan tuohon asiaan roppakaupalla ohjeita - ja on olemassa koiran fiksaajia jotka auttavat alkuun asiassa kun omat kyvyt eivät riitä - siitähän kyse on että ei ymmärrä kuinka laukaisee koirassaan itse tuon toiminnon eikä sitten kykene sitä poistamaan, mutta täältä löytyy ohjeita asiaan.

Kannanottona vaan sen verran tarinoin kun useimmat kirjoittavat miten heitä keljuttaa, hävettää etc. ja kuinka he haluavat tehdä koiralleen kaikkea pientä kivaa kun se hilluu siinä narun päässä:) etc.

Ei se teidän häpeänne etc. ole mitään verrattuna siihen hatutukseen ja muihin asian aiheuttaneisiin rumiin tunteisiin:) kun kävelee näitä koiria vastaan miettien että pitääköhän se koiranohjaaja sen koiransa nyt sitten käsissään vai tuleeko ne sieltä koko konkkaronkka kaikkine vehkeineen kohti....... ja yleensä sitten tähän kuvioon kuuluu että tällä ihmisillä on se kaksi koiraa kirkumassa siinä narun päässä tai sitten tätä hallitsematonta otusta pidetään ehkä vielä irti:) ja kahmotaan kiireellä kiinni..

Eli tehkääpä asialle jotakin kärsimys ei ole teillä vaan vastaantulijoilla:)

ps.sellaiset rensselit koiralle että se pysyy näpeissä sillä usein se jo rentouttaa ohjaajan ja koira alkaa oppia oikeita asioita ja me kanssakärsijät saamme kulkea rauhassa ilman nupin punoitusta.....

paxa

[elina noppari]

Heippa kaikille..

vaikka kuinka yritän saada huomion että nyt leikitään poika ja hah hah sanon minä ja poika alkaa haukkua ku hullu muille koirille!!

mietipä miksi ihmeessä koirasi haluaisi leikkiä sinun kanssasi silloin kun se on jännittynyt tulevasta kohtaamistilanteesta? tuo leikin yritys voi koiran näkökulmasta tulla tulkituksi sinun epävarmuudeksesi, jolloin sen tehtäväksi jää rähjätä vastaantulijat suohon. yritä mieluummin ottaa käyttöön uusi asenne: ei-sana käyttöön ja ohitse mennään rivakasti (aluksi tyylistä riippumatta) - silloin kerrot koiralle, ettei sen tarvitse eikä pidä hoidella tilannetta, vaan sinä vastaat siitä. kehut ja leikit sen jälkeen jos ohitus onnistuu ekan kerran suht sivistyneesti. itse en usko kauheesti näihin nami/leluohituksiin sellaisten koirien kanssa, jotka saattavat nauliintua vastaantulijoihin jo sadan metrin päästä.

[Sakari Sahinaho]

Mulla on 7 kk uros, jolla oli aiemmin ongelmana koirakohtaamiset. Ongelmat ilmenivät epävarmana käytöksenä, murinaa, haukkumista, niska- ja selkävillat pystyssä kohdattiin toisia koiria. Tämä kaikki johtui todennäköisesti siitä että koirani kohtasi 8 viikkoisena paikallisen eläinkaupan pihalla pienen mustan koiran, joka meinasi tulla silmille. Eka koirakohtaaminen oli siis hyvin negatiivinen.

Ongelmaan haettiin ratkaisua tavoilla tai toisilla kunnes se ratkesi kerralla kun otin koiran sivulle erään harjoituksen päätteeksi ja koiran toisella puolelle asettui SPL:n kouluttuja. Paikalle tuotiin toinen koira ja muuta ei tarvittu, koirani reagoi aivan kuten tapana oli, nousi istumasta ja rähinä päälle, mutta aivan samalla sekunnilla kouluttaja otti etulapojen kohdalta nahasta kiinni ja tempaisi niin että koira ulahti. Se ainoa kerta kun koiraani on fyysisesti näpäytetty, riitti. Oppi meni perille. Nyt koira ei enää rähise kohdatessaan toisia koiria, valpastuu kyllä, mutta on muuten nätisti. Puhinat, murinat, veto ja muut ei toivottavat reaktiot jäivät pois.

[Anu Heikkilä]

Tässä itsekkin vähän epäillyt, mistä se "pikku-koira viha" saattaa johtua, on se ensimmäinen pikku-turre, joka kerran n. vuosi sitten pääs nappaamaan meitin poitsuu kaulasta, niin että kunnon reiät tuli.... Se oli semmonen vähän yllättävä tilanne. Rähinähän sillon meinas tulla, mut pikku-"syyllinen" pääs vähän kuin koira veräjästä ja naarmuitta.. Mut meiän syyksihän se meni silloinkin, mul ol isompi koira, ni sehän sen tietenkin alotti!! Kyl vähän pisti minuakin silloin vihaksi! Et joopa joo.
Ja ihan samoilla linjoilla siinä asiassa, et kyl sen homman pitää lähtee täält hihnan toisesta piästä!
Mut ensin pitää tunnistaa ongelma, ennekuin käyp sitä ratkomaan!

[Annika Tuomisto]

No juu. nyt oon sitten tehnyt niin että kun vastaan tulee toinen koira. asetun oman koirani eteen ja pidän kaulapannasta kiinni ja palkitsen sen kun katsoo minua. Ajatus "minä puolustan eikä koira minua" . joskus menee ilman haukuntaa joskus taas rähistää.. toivottavasti tässä vielä joku kaunis päivä mennää nätisti ohi muista

[Tiina Viinikka]

Aivan saman ongelman kanssa täällä painittu jo 1.5v vaihtelevilla menestyksellä, tosin nykyään se on aikalailla karvat pystyssä ja epämääräistä murinaa olevaa ohitusta, välillä mennään sit niin riekkuen että, aluksi minullekkin se oli aivan kamalaa ja hävettävää mut nyt ei paljon enään välitetä.
Kovasti ollaan toisten kanssa ja eläinlääkärin kanssa asiasta keskusteltu ja kerrottu että riekkuminen on tyypillistä machoilua varsinkin uroskoirilla ja yhtä selkeää vastausta/ohjetta en ole saanut millä sen pois saa kitkettyä, kun koiratkin ovat omia persooniansa, toinen tehoaa toiseen kun taas toiseen ei tehoa mikään

[Jenni Kemppinen]

Itse olemme päässeet 8 kk vanhan pojan kanssa eroon vaikeista ohitustilanteista seuraavasti: Kun vieras koira tulee vastaan ja koira alkaa haukkumaan tai vetämään, otetaan hihnasta kiinni ja pyöräytetään koira ympäri, jos voimaa löytyy niin jopa silleen, että koiran jalat eivät kosketa maata. Tämä on ihan koirakoulussa opetettu tekniikka ja se toimii. Koiran pasmat menevät niin sekaisin, että se hiljenee. Jos haukkuminen tai muu ei toivottu käytös jatkuu, toistetaan pyöräytys niin monta kertaa kunnes koira lopettaa.

[Merja Takaeilola]

Jenni Kemppainen: Onneksi tuollaisia koulutusmenetelmiä ei viljellä kovin laajalti. Kannattaa käyttää vähän omaa järkeään koiran koulutuksessa, ettei sokeasti noudata kaikkia neuvoja. Saksanpaimenkoiran kokoista otusta kun pyöräyttää tuolla lailla, niin ei voi tehdä kovin hyvää niskanikamille. Oikeastaan kaiken kokoisille koirille vaarallista, varsinkin usein toistuessaan.