paimentaminen

[Tuula Siimes]

Yhdellä meidän H-pentueen nartulla on lampaita kotona.
Kun lampaat hankittiin oli nuori koira ihan innoissaan. "Paimennustaipumuksia" se osoitti omaavansa ja pöllytti lampaat aitauksesta pois
Omistajat eivät sattuneesta syystä kauheasti innostuneet sen harrastuksesta. Keräiltyään hiki hatussa paimennetut takaisin he opettivat koiralle että noin ei saa tehdä. Kiinnostusta ei kuitenkaan saatu pois mutta se kääntyi toiseen suuntaan. Koira alkoi kantamaan kaikki lelunsa lampaille :repee:

[Terhi Puumalainen]

:repee:

[kaisli-marie hakala]

ja joskus ihminen kuvittelee voivansa oppia ymmärtämään kaikkia koiran mielenliikkeitä. :harhar:

[Tiina Verkkomäki]

Paimennushommista mitään tietämättömänä mietin, että kuinka paljon tässä sotketaan laumaviettiin...

Miksi juuri laumaviettiin?
Mun mielestä saa olla aika huono "koiranlukutaito" jos paimentamisen sotkee laumaviettiin.. paitsi jos sekoittaa ihan vaan pelkät käsitteet keskenään.

Mun käsittääkseni laumavietti on tarve pysyä oman lauman lähellä ja pitää siihen yhteyttä, kun taas paimennusvietti on saalistusvietin erikoistunut osa-alue. (Korjatkaa jos olen itse erehtynyt käsitteissä..)

Jandalla paimennustaipumus tuli (hyvin tyypillisesti) ensimmäisen kerran esiin alkukesästä, kun rullaluistelijoita ja mopoja alkoi näkyä kaduilla. Myöhemmin kohteiksi valikoitui edellämainittujen lisäksi myös polkupyörät ja autot. Hihnassapidettäessä käytös ei eronnut mitenkään puhtaasta saalistamisesta; koira vaani ohikulkijoita ja kun kohde meni ohi yritti rynnätä perään. Sitten pari kertaa kävikin niin, että Janda oli vapaana ja lähti auton tai rullaluistelijan perään ja joka kerta kaarsi kohteen eteen, pysähtyi ja alkoi haukkua ja painostaa sitä liikkumaan meihin päin.

Onneksi nuo muutamat tapaukset sattuivat alueilla, joissa koiralle ei aiheutunut vaaratilannetta. Hermot kyllä ehti mennä moneen kertaan kun mikään neuvottu konsti ei tuntunut tehoavan ko. "ongelmaan" ja hermojen menetys laukaisi hännän jahtaamisen ym. johon sitten taas meni hermot jne. Kunnes sitten tajuttiin keksiä Jandalle paljon muuta tekemistä kaupunkikävelyillä ja olla huomioimatta yritykset rynnätä ohikulkijoiden luo.
Nykyään ollaan jo edistytty sen verran, että koira pysyy hallinnassa kunhan vaan itse jaksaa olla skarppina. Ja jos ei jaksa niin Janda kulkee joko sivulle komennettuna tai sylissä kaupunkiosuuden

[Tuula Siimes]

^Jotenkin mulle tulee mielikuva siitä että Janda ei olis ns. näpeissä :eitietoo:

[milko naumanen]

Komppaan Tuulaa,paimentaa,saalistaa,mutta tuollainen peli ei käy(ainakaan meillä) meillä jos koira alkaisi noin "paimentamaan" antaisin tukkapöllyä.

Ja pitäisin sitä huonona käytöksenä,en paimentamisena.

[Sarianne Karhu]

Onkohan se sitten jotakin sakujen luontaista paimennusviettiä, kun meillä Susa paimentaa hevosia ihan vimmassa. Se ravaa laumaa ympäri ja ympäri ja voi sitä rähinää jos häntäkään heilahtaa. Hevoset alkuun katsoivat karusellin lailla ympyrää kiertävää höyrypäätä alentuvan hyväntahtoisesti, mutta nyt ovat alkaneet jo kyllästyä hössöttäjään ja käyttäytyvät sen mukaan.

Ihan siltä varalta, ettei kolahda kilo rautaa otsalohkoon hevosvoimien lähettämänä olen katsonut viisaammaksi siis kieltää Susalta moisen huvin. Tukahdutanko siis sen myötäsyntyisiä vaistoja, kun nakitan sen tallin nurkalle huokailemaan? Luultavasti se lienee kuitenkin Susan henkivakuutus, sillä hevosenpotku voi oikeaan paikkaan sattuessaan olla tappavan voimakas.

[Tiina Verkkomäki]

^Jotenkin mulle tulee mielikuva siitä että Janda ei olis ns. näpeissä :eitietoo:

No selväähän se on ettei Janda ollut näpeissä kun liikennevälineiden perään pääsi. Vaan ei se silti vittuillakseen niitäkään yritä paimentaa vaan vietti sitä siihen toimintaan ajaa. Ei tuollainen käytös meilläkään ole sallittua eikä toivottavaa eikä ole koskaan ollutkaan, toimintatavat vaan oli hiukan hakusessa kun se paljon mainostettu tukkapölly ei sitten tehonnutkaan vaan päinvastoin pahensi asiaa.
Pointtini siis oli, että jos olisimme osanneet opettaa Jandan alusta asti kiinnittämään huomiota itseemme eikä liikennevälineisiin niin emme luultavasti olisi huomanneet paimennusvietin olemassaoloa ollenkaan. Täällä kaupungissa kun ei pahemmin sallittua paimennettavaa ole

edit: kirjoitusvirheitä..

[Tiina Verkkomäki]

Ihan siltä varalta, ettei kolahda kilo rautaa otsalohkoon hevosvoimien lähettämänä olen katsonut viisaammaksi siis kieltää Susalta moisen huvin. Tukahdutanko siis sen myötäsyntyisiä vaistoja, kun nakitan sen tallin nurkalle huokailemaan? Luultavasti se lienee kuitenkin Susan henkivakuutus, sillä hevosenpotku voi oikeaan paikkaan sattuessaan olla tappavan voimakas.

Ihan hevostenkin turvallisuuden kannalta ei kannata antaa koiran paimentaa omaksi ilokseen. Paimennus on aina saalistusta ja jos koiralle ei ole selvää että ihminen päättää aina mihin, milloin ja miten saalista paimennetaan niin koira saattaa joku päivä ottaa ihmisen tehtävät ja yrittää tappaa paimennettavat. Näitä sattuu aina silloin tällöin. Hevosta koira ei luultavasti saa hengiltä, mutta pahaa jälkeä voi silti tulla jos se päättää jostain syystä yrittää. Paimenkoiran tehtävä on siis ohjata saaliseläimet ihmisen luokse/pitää lauma hallinnassa siten, että ihminen voisi halutessaan helposti tappaa saaliin, ja koiran on myös joka kerta hyväksyttävä se, että ihminen jättää potentiaalisen saaliin tappamatta.

[Hannele Lummeranta]

Meillä on tällä hetkellä uros, jonka koko emälinja on ihan työkseen paimentavia Saksassa.
Tällä uroksella ei ole paimennustulosta vaan Sch1.
Varmaankin kuuluisin paimentavien koirien kasvattaja on kennel vom Kirschental.