"Vanha" uros ja uusi narttu pentu

SPL:n Koulutukseen ja kokeisiin liittyvät aiheet
Vastaa Viestiin
Sanni Sengström

"Vanha" uros ja uusi narttu pentu

Viesti Kirjoittaja Sanni Sengström »

Elikkäs, tilanne on sellanen, että haettiin tiistaina 7 viikkoinen narttupentu taloon ja meillä on täällä ennestään 1v3kk uros sakemanni.

Koitan selittää tilanteen melko tarkasti jotta olisi helpompi antaa neuvoja meidän tilanteeseen.

Tultiin myöhään yöllä kotiin pennunhaku reissulta ja vanhempi tuli ovella vastaan ihan innosta soikeena, mutta kun se huomasi pennun joka oli sylissäni niin se alko änkemään lähemmäs ja haukahti kipakasti parikertaa. No mehän siinä sit säikähdettiin ja laitettiin eri huoneisiin.
Ensimmäisenä päivänä alettiin sitten totuttaa niitä sillai että pääsivät nuuhkimaan toisiaan portinlävitse ja se menikin ihan hyvin, nämä nuolivat toistensa naamaa ja hännät heilui. Siitä innostuneena otin myöhemmin päivällä pennun syliin olohuoneen sohvalle ja poikaystävä oli samassa huoneessa uroksen kanssa pitäen sen huomiota palloleikissä. Tämä suijui melko hyvin kunnes yhtäkkiä uros lähti nuuskimaan pentua ja ärähti sille melko pahasti (ei purrut). Pentuhan sitä säikähti melkoisesti.
Nyt on sitten pari päivää mennyt niin että on pidetty pentua tuollaisessa häkissä olohuoneessa ja uros ei sitä juurikaan noteeraa, mitä nyt välillä käy ihmettelemässä. Tässäkin silti muutaman kerran käynyt niin että uros on sille ärähtänyt (toisella kerralla pentu puraisi sitä kirsuun kun nuuski liian lähellä :) .
Yöt olemme nukkuneet niin että vuorotellen toinen nukkuu pennun kanssa huoneessa ja toinen vanhemman kanssa toisessa huoneessa.

Jos joku viitsisi pientä ohjeen nuoraa antaa meille, miten edetä tässä savotassa niin olisin erittäin kiitollinen. En tiedä olenko vähän ylisuojeleva tai vainoharhainen ja haluaisin saada jonkinnäkösen varmuuden ennen kuin teen mitään mitä tulisin myöhemmin katumaan. :shock:

Kiitos kaikille jo etukäteen.
Jaana Hiltunen

Viesti Kirjoittaja Jaana Hiltunen »

Tuota...

Meillä minä tein silleen et oon kipittänä pentu kainalossa sisälle antanu vanhemman nuuskii ja sit pentu lattialle ja elämä jatkuu...
Tietty seuraillu tilannetta.
Aikoinaan vanha narttu ei meinannu millään sulattaa uros pentuamme. Se pörähti aina kun pentu meni lähelle mut ei hyökkäillyt kimppuun.
äkkiä pentu oppi olla menemättä ihan tarosalle...ja viellä nopeemmin vanhus tajus nulikan kuuluvan laumaan ;)

Sama homma kun vintiö haettiin...ensin pentu esiteltiin sylistä ja sitten laitettiin lattialle ihmeteltäväk. Ja taas elämä jatku.

Jos pennulle vanhemmat yritti kovistella(tosin sitä ei ole sattunut kuin aikoinaan uroksen ollessa penska) siirrettiin pentu kauemmaksi ja huolehdittiin ettei pentu kiusaa vanhempaa tai päinvastoin...

Keskenään koiria ei jätetä, vaan yksin ollessaan jokainen viettää tuon ajan omassa huoneessaan.

Haavereita on meillä sattuna semmosissa tilanteissa kun esim. kerran tuo uroksen köriläs kanto julmettoman ison luun(lehmän jalan) kaverille syötäväks(siis pennulle) mut meni sihti pieleen ja luu tipahtiki nulikan päälle eikä viereen...vai liekkkö oli suunniteltu juttu :D
ja joskus pentu leikki rievulla ja isompi ajatteli tulevasa kivaan mukaan ja nappas rievun toisesta päästä kiinni ja pyöräytti oikein kunnolla ja rievun toisessa päässä roikkuva pentu pyörähti tietty sitten siinä mukana
:roll:
ja joskus vanha narttu varasti urokselta kepin(uros oli penska tuolloin) ja lähti juoksee urosta karkuun...juos pellolle, hyppäs joen yli ja jäi vasta rannalle kattoon ku nuori uros pinkaisee loikkaan ja blumpsis... ei riittänä nulikan vauhti eikä hyppy pituus... ja narttu jäi vasta rannalle tyytyväisenä nakertelee keppiä... kiusa se on pienikin kiusa...
ja näitä tämmösiä tarinoita riittäs vaikka kuinka

Mut siis en nyt osaa sen kumemmin auttaa ku et itte en lähtis nukkuu toisissa huoneissa jne. vaan eläisin niinkuin uusitulokas olisi aina ollut osa laumaa.
Jaana Hiltunen

Viesti Kirjoittaja Jaana Hiltunen »

tuli muuten viellä mieleen et miten itse olitte tutustuttaessanne koiria?
Jos olitte jännittyneitä, hermostuneita jne. niin koirahan sen aistii ja oudossa tilanteessa käyttäytyy sitten itsekkin vähän pälyillen jne.

Minä ainakin olisin vaan ihan normaalisti. Antaisin tutustua toisiinsa rauhassa ja jos meinais isompi ruveta elvistelee nappaisin nokalle. Enkä kyllä antais sitten sintinkään vanhempaa kiusailla....
Sarianne Karhu

Viesti Kirjoittaja Sarianne Karhu »

Meillä kun pentu tuli taloon, niin eka nuuhkujen jälkeen olivat samaa pataa. Uros oli n. 10 v. Turhaa niitä on opettaa erillään olemaan, kun kumminkin joutuvat tekemisiin toistensa kanssa ennemmin tai myöhemmin. Rehti peli, eli arvojärjestys selville - uros saattaa ärähtää mutta tuskin puree ja sehän on tapa osoittaa koiralapselle ettei liian lähelle tulla. Elämän oppikoulua, katsos.

Ei kannata kahden kesken jättää, mutta antaa kuitenkin olla molempien vapaana sisällä. Pennunkin pitää oppia, että yöllä nukutaan, ja vanha koira toimii siinäkin esimerkkinä.
Marjo Takoja

Viesti Kirjoittaja Marjo Takoja »

Laittaisin vaan koirat kimppaan.

Meillä bokseriuros 12,5 vuotta ja sakemanniuros puoli vuotta. Kun sakemanni tuli taloon, niin oli ensin miehen sylissä ja boksu sitä nuuhki - boksu oli tooooosi jäykkänä karvat pystyssä, mutta hetken tutki pentua pennun ollessa "isin" sylissä, sitten laskettiin pentu maahan ja hyvin meni ja on mennyt.

Nyt meillä kyllä on vähän uudelleen totuttelua edessä, sillä pentu joutui polvileikkaukseen jonka vuoksi ollaan jouduttu pitämään koiria aika paljon erillään (ettei pentu riehu ja riko jalkaansa) ja nyt se sitten on heti haastamassa boksua kun pääsevät yhteen.
Anu Kuusenoksa

Viesti Kirjoittaja Anu Kuusenoksa »

En tiedä mikä ihmeen maaginen 2 viikkoa sääntö itselläni aina on ja olen kuullut muidenkin puhuvan siitä. Meillä on mennyt kaikkien elukoiden kanssa juuri se kaksi viikkoa kun elämä on normalisoitunut ja ollaan elelty kuin ei kukaan olisi vasta muuttanut taloon. Milloin on totuteltu koiria toisiinsa, milloin kissoja toisiinsa, kissoja koiriin, koiria kissoihin. Aina ollaan lyöty elukat keskenään ja katseltu mitä tapahtuu. Mitään ei ole kenellekkään käynyt ja nyt ollaan kuin yhtä suurta perhettä :wink: . Kesyrotat ovat aikanaan olleet ainoita jotka ovat toisiaan rökittäneet ja pari kertaa tappaneet uuden tulokkaan. Joten siinä suosittelen erillään pitämistä aluksi :roll: .
sanna auvinen

Viesti Kirjoittaja sanna auvinen »

Meillä oli vanha narttu kun pentu tuli taloon ja murinaa oli jatkuvasti , mutta ipana oppi että ei liian liki vanhaa rouvaa ni hyvin meni.Vanha uros ei ollut tulkkaasta moksiskaan.
Sitten kun tää pallero kasvoi isoksi ja taas tuli mukula taloon niin mahoton rähäys , kun nyt ilkes vauva tunkea saman pöydän alle ,niin sillon kyllä piti ottaa rivelistä ja kertoa isolle talon yleiset käytöstavat ,mutta sitten oltiin jo yhtäpataa.
Eli kyllä minunkin vinkki on että koirat yhteen ja tilannetta seurataan.Alku yleensä aina hankalaa,mutta kyllä se helpottaa.Kahdestaan en ihan heti jättäs.
Sanni Sengström

Viesti Kirjoittaja Sanni Sengström »

Täällä ne nyt ovat molemmat leikistä väsyneinä nukkumassa. Ihana hiljaisuus talossa. Ei kuulu kuin pieni tuhina eripuolilta huonetta :lol:
Oltiin aamulla pihalla koko konkkaronkka ja se meni niin hyvin, että päätimme vaan rohkeasti päästää molemmat sisällä vapaaksi. Ja kyllä kannatti. Ei mitään ongelmia koko päivänä. Tulevat toimeen erittäin hyvin, mitä nyt välillä täytyy vanhempaa vähän komentaa kun innostuu liikaa.
Elämä hymyilee jälleen 8)

Kiitokset kaikille hyvistä neuvoista!
Sirpa Rautiainen

Viesti Kirjoittaja Sirpa Rautiainen »

Meillä kans vanhemman nartun 4 v annettiin heti tutkia pentu. Meidän vanha narttu ( 12 v) jouduttiin lopettamaan alkuvuodesta ja ilmeisesti tällä 4v nartulla ollut kaverivajausta kun otti pennun todella hyvin vastaan, rupesi heti kantamaan lelujaan tälle.

Kahdestaan en näitä kuitenkaan koskaan samaan huoneeseen jätä, mutta kun olen kotona valvomassa touhuja annan riehua keskenään ja hyvin sujuu.

Ja makkarissa nukkuvat molemmat, omat petit eri puolilla sänkyä, tosin pennulla vielä este, ettei pääse vanhempaa narttua kiusaamaan.
Heidi Parant

Viesti Kirjoittaja Heidi Parant »

Meillä vanhempi (silloin 1,5 v uros) oli mukana pennunhakureissulla. Siinä kasvattajan pihalla nuuhkivat toisiaan, minä kyykyssä pentu sylissä.

Siitä päivästä lähtien pojat on ollu parhaita kavereita, tosin ensimmäiset viikot pentu oli häkissä kotona koirien jäädessä keskenään, vahinkojen välttämiseksi.

Ainakin toistaiseksi kaikki sujunut hyvin ilman _mitään_ kähinöitä :)

Samalla tavalla toimittiin v. -94 kun silloin haettiin uutta pentua, ja kotona oli ennestään silloin myös 1,3 v uros. Pojat olivat kuolemaansa asti erottamattomat ja sopuisaa yhteiseloa kesti 11 vuotta. Samassa paikassa nukkuvat kaverukset myös ikiuntaan.

Eli aina on tutustuminen tapahtunut koirien (ja välillä kissojenkin) omilla ehdoilla, luonnollisesti valvotuissa olosuhteissa.
Heidi Similä

Viesti Kirjoittaja Heidi Similä »

Meillä narttu 7-vee murisi myös pennulle kun tulimme pennun hakureissulta, mutta kun rohkeasti laitettiin pentu lattialle ja seurattiin tilanteen kehittymistä lähietäisyydeltä, ei mitään ongelmia päässyt syntymään ja tulevat nykyisin hyvin toimeen. Toki tätä normaalia käämien palamista tapahtuu kun virtaa täynnä oleva uros härppii jo vähän "hidastunutta" varhaiseläkeläistä.
Tiina Lehtomäki

Viesti Kirjoittaja Tiina Lehtomäki »

Juu,ite aattelin kans kirjoittaa omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta,kun siitä ei nyt ihan kovin kauaa ole kun meidän perhees ollaan kans käyty tää sama systeemi läpi (ensimmäistä kertaa kylläkin,et en tiedä kuinka paljon on virheitä tehty)... Juu eli kun tultiin pennun kanssa kotio illalla joskus niin päätettiin että annetaan koirien tutustua vasta seuraavana päivänä paremmin,että kyllä tuo meidän vanhempi uros (n.1,5v) sen näki ku pihal oltiin jne. mut sit vasta seuraavana päivänä paremmin,et pääs haistelee jne... Aluks se oli sitä,että aina kun vanhempi uros tuli haistelee pentua niin pentu tuli mun jalkoihin ja makas siinä ihan nätisti ja yritti olla huomaamaton jne. mut sit kun se alko kotiutuu niin alko itekin mennä vanhemman luokse tutustuu jne. aluks vanhempi ärähti/möykkäs pari kertaa,mut aina kun sitä siit komennettiin et semmost ei tartte pitää,et molemmat kuuluu yhtälailla perheeseen ja vanhempi on se ns."parempi" niin sit se lopetti semmosen ja nykyään ne onkin sillein,et riehutaan yhdessä,nukutaan välil ihan vierekkäin,voi olla samas tilas auton takaosas,ruuat pystyy syömään hyvin samas tilas yms... et ainut pieni ongelma on ollu siinä kun pentu (ny n.5kk) on alkanut välil vähän kokeilee vanhempaa ja toi vanhempi (ny n.2v) on niin kiltti tai jotain semmosta,et ei se sitä oo viel kunnolla kertaakaan komentanu niin sit se yrittää epätoivoisesti sitä sit sillein varovasti kieltää ja eihän toi pikku riiviö niin helposti usko,joten siin vaihees ite puutun asiaan,en sit tiedä et onko se kuinka väärin,mutta olen ottanut sen periaatteen että aina kun ollaan mun valvova silmien alla niin mä en salli puolin enkä toisin mitään tappelua ja etenkin jos se menee noin päin et nuorempi määrää... Et en sit tiedä kuinka paljon ja pahasti oon tehnyt virheitä tossa tilanteessa,mutta (vielä) on ihan hyvin pärjätty,et jos sisällä aletaan enemmänkin riehuu niin molemmille riittää kun kerran kunnolla karjasee,et loppu... Et osaa olla ihan rauhas sisällä jne... Kommentoida saa,sekä hyvät että huonotkin kommentit on tervetulleita... :)
Saija Pöntinen

Viesti Kirjoittaja Saija Pöntinen »

Meille tuli vanhemmille kaksi pentua keväällä ja vanhempi koira oli vajaa vuoden tuolloin. Tehtiin niin että menin vanhemman koiran kanssa ulos vastaan ja siellä sai nuuhkia pennut rauhassa. Sitten sisälle ja tutustuminen jatku. Ei mitään ongelmia ja samalla lailla aion myös oman pentuni ekan kerran taloon tuoda. Eli pentu tutustuu ulkona ja sitten mennään sisälle. Meillähän koirat ei ole puhtaita sakemanneja paitsi tuleva pentuni, mutta tuppaavat vahtimaan. Näin estetään hirveä haukkuminen ja ryntäys ja pentu kotiutuu hyvin myös vanhempieni luo, missä on tarkoitus usein vierailla.
Sanna Murtomäki

Viesti Kirjoittaja Sanna Murtomäki »

Meille hankittiin yli 2v. sitten pentu (3v.) vanhemman koiran seuraksi. Alku ei ollut lupaava, sillä "vanhus" murras ja haukku pennulle. Mutta.. Myöhemmin, kun vanhempi koira tottui ajatukseen, että "se asuu nyt meillä, eikä siitä pääse eroon, niin pakko kai oli olla sen riiviön kaveri". Nykyään koirat on hyviä kavereita, eikä kinaa synny juurikaan mistään. (mitä nyt aina sellaista pientä ärsytys kiusaamista jollain lelulla, mutta ei sen vakavampaa. :twisted: )
maiju savolainen

Viesti Kirjoittaja maiju savolainen »

Minä en jaksa ymmärtää, että koiralle otetaan koira. :roll:
Ajatellaanko koirien viihdyttävän toisiaan, ettei ihmisten tarvi sitten niin paljon vaivautua?

Minulla on tällä hetkellä 6 koiraa, ja kaikki olen ottanut itselleni.
Vastaa Viestiin