Outoa käytöstä ja murinaa

[Toni Lehtinen]

Sattuipa eräänä iltana seuraavanlainen episodi, joka jätti kysymyksiä mieleeni . Oltiin menossa vaimon kanssa nukkumaan, olin jo sängyssä ja vaimo tuli makuuhuoneeseen. Koira oli makoilemassa sängyn päässä. Vaimo sitä silittämään ja koira murisemaan. Vaimo kieltää, murina jatkuu. Koira ylös ja vaimon viereen, antaa silittää, mutta edelleen pientä murinaa. Sitten lopettaa. Hetken päästä koiran kuono sängyllä minun puolella. Vaimo huomaa ja lähtee silittämään sitä, murina alkaa. Minä silittämään, murina jatkuu. Nousen ylös sängystä, koira menee puoliksi maahan, karvat pystyssä ja murisee. Minä siihen, että perkele , mulle et murise ja niska-perse-otteella eteiseen, selälleen ja kurkusta kiinni hetken aikaa. Tapahtuma ohi vajaassa 10 sekunnissa. Sen jälkeen koira ei enää tullut makuuhuoneeseen, taisi nukkua koko yön alakerrassa. Aamulla katteli vähän alentuvasti, että jos pappa huomaisi hänetkin vaikka illalla sain köniini. Narttukoira on nyt reilu 2v. ja nyt just on juoksut loppunut. Hormonien heittelykö sekoittaa päätä? Koiralle on kyllä osoitettu sen paikka lauman hännillä. Kokeileeko nuori koira paikkaansa vielä? Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?

[maiju savolainen]

Kertomuksen perusteella koiran käytös on koiralle normaalia käytöstä mutta ihmisten käytös on väärää ja epäoikeudenmukaista. Tästä ei nyt pidä vetää herneitä nenään, mutta sinähän kysyit neuvoa.

Vain alempiarvoiset menevät lääppimään ja silittelemään esim. paikallaan lepäilevää koiraa.

Jos koiraa halutaan silitellä, sen pitää "ansaita" se. Se kutsutaan luokse ja sitten sille voi osoittaa huomiota. Ei koskaan, jos koira itse tulee silittelyjä pyytämään tai se seisoo, istuu, makaa, tai mitä milloinkin on itsekseen.

Arvojärjestyksen kannalta ei ole myöskään hirmuisen hyvä keksintö antaa koiran nukkua sängyssä. Mieluummin niin, että koira nukkuu alempana, lattialla tai ehkä vielä parempi, että se nukkuu ihan eri tiloissa.

[Mira Huhta]

Mulla 8 kk vanha sakemanni uros ja samanlaisia piirteitä paljonkin. Melkein ihan jokapäiväistä.

[Toni Lehtinen]

Kiitos kommenteista. Tarttee jälleen miettiä meidän ihemisten käytöstä. Koira ei siis tule sänkyyn. SPK-foorumilla mielenkiintoinen pesänvartioimisajatus. Nyt nukkunut pari yötä muualla kuin meidän makkarissa. Tarttee varmaan tehdä pysyvä ratkaisu siitä. Pidetään nyt hetki jääkautta ja katsotaan mitä tulee.

[Kangasmaa, Laura]

Meillä on koiralla (SPU, 3v) ihan samanlaista käyttäytymistä. Annetaan koiran lepäillä ja nukkua ihan rauhassa, eikä mennä silittelemään kun makaa lattialla ja haluaa olla rauhassa. Koira myöskin nukkuu eri huoneessa, vaikka pääsis meidänkin huoneeseen. Haluaa olla omissa oloissaan...

[tuomo_taipale]

Miks pitää häiritä koiraa kun nukkuu ylipäätänsä eihän itekkä halua herätä kesken unien kukaa turhasta.

[Veijo Kinnunen]

Herranjestas!!!

[Kirsi Niinimaa]

Meillä ei murista mammalle, teimpä sitten mitä tahansa elukoille. Minä määrään eikä tässä asiassa ole vaihtoehtoja..

[Tiina Viinikka]

sama meilläkin, mammalle EI murista ja ei olla muristu!!
Isäntää ollaan kokeiltu muutaman kerran leikin yhteydessä kumpi on kumpi

[Hannele Nordberg]

Juu sama täällä , että mammalle EI murista , että sellasta tilannetta ei tulekaan missä murina olisi mammalle sallittua .

[Veijo Kinnunen]

Aloittajan viesti aivan asiallinen.
Minä olen täysin toista mieltä noista hänen saamistaan vastauksista.
Ei koiran kuulu murrata vaikka sitä siirtelee pitkin makuuhuoneen lattiaa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä.
Tämä on vakaa mielipiteeni, ja kyllä minulta perusteluja ja esimerkkejä löytyy miksi näin pitää olla.
Voipi olla, että oon pudonnut nykyaikaisesta koirankoulutus kelkasta, ja minulta on jäänyt jotain ratkaisevaa huomioimatta näinä vuosina. Joten viisaammat jatkakoot.

[maiju savolainen]

En missään nimessä väitä olevani viisaampi, mutta ehkä pitää selventää vähän aikaisempaa vastaustani.

Kun kirjoitin koiran käytöksen olevan normaalia, tarkoitin sillä sitä, että koira käyttäytyy juuri niin kuin se tähänastisen elämänkokemuksensa perusteella on oppinut käyttäytymään. Koirassa ei tarvitse olla mitään vikaa.

Toisilla ihmisillä on auktoriteettia, toisilla ei. Luulisin Veijo Kinnusen kuuluvan tuohon ensinmainittuun ryhmään.

Suhteen luominen alkaa siitä hetkestä, kun pentu haetaan uuteen kotiin. Erityisesti vahvaluontoisten koirien kanssa omistajan (ja koko perheen) tulee olla ehdottoman johdonmukaisia, mustavalkoisia ja koiralle oikeudenmukaisia. Silloin ei edes pääse syntymään kuvatun kaltaisia tilanteita. Ehkä pentuiässä on jouduttu kerran pöläyttämään jakaus uuteen uskoon, mutta se on sitten siinä.

Koiran inhimillästäminen on omistajien virheistä yleisimpiä ja pahimpia. Hyvin usein koiran murinan kohteeksi joutuvat omistajat, jotka haluavat olla koiralle "mahdollisimman kilttejä" tai sitten lapset, joiden käytös on koiran kannalta katsottuna arvaamatonta, epäoikeudenmukaista ja epäjohdonmukaista.

Kasvattajille on enemmän kuin tuttua, että koira palautuu takaisin "luonneongelmien" takia tai sitten se myydään "allergian ja ajanpuutteen takia" tai pistetään peräti monttuun.

Minä en jaksa uskoa, että läheskään aina (näitäkin tapauksia on) vika on koirassa vaan kyllä se useimmiten on niissä ihmisissä, jotka vaan ei osaa elää vahvan koiran kanssa, eikä tarjota sille riittävää fyysistä ja psyykkistä rasitusta (lenkkeilyä ja koulutusta), jota oikea saksanpaimenkoira vaatii. Tällä en tarkoita missään nimessä aiheen aloittajaa.

Miten sitten siitä eteenpäin, jos ongelmia on jo syntynyt? Tuhannen taalan kysymys; parasta on ehkä kiinnittää huomiota omaan käytökseensä, ja kouluttaa koiralle paljon tottelevaisuutta. Ehkä sillä onnistuu nostamaan omaa arvoaan koiran silmissä.

[Lotta Heikkilä]

Aloittajan viesti aivan asiallinen.
Minä olen täysin toista mieltä noista hänen saamistaan vastauksista.
Ei koiran kuulu murrata vaikka sitä siirtelee pitkin makuuhuoneen lattiaa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä.
Tämä on vakaa mielipiteeni, ja kyllä minulta perusteluja ja esimerkkejä löytyy miksi näin pitää olla.
Voipi olla, että oon pudonnut nykyaikaisesta koirankoulutus kelkasta, ja minulta on jäänyt jotain ratkaisevaa huomioimatta näinä vuosina. Joten viisaammat jatkakoot.

Olen täysin samaa mieltä Veijon kanssa. Koiran ei tulisi murista oli kyse mistä tahansa vuorokauden ajasta tai paikasta, mutta valitettavasti meillä ei onnistu. En hae (enää) apua täältä palstalta - tiedän, ettei sitä voin näin saada. Halusin vain kirjoituksen aloittajalle vastata, että löytyy sitä muualtakin ongelmia.

Meille koira ei tullut pentuja ja uskonkin, että ongelmaan olisi ollut helpompi puuttua silloin, mutta tiedän, että entinen omistaja on hyvä koiran kouluttaja (ei täydellinen - muuten meillä ei varmaan tätä koiraa olisi), joten en haluaisi uskoa siihen, että vikaa on vain kouluttajissa.

[Piia Lehtinen]

Mielipiteeni:
Mielestäni koiraa saa ja voi silitellä kaikessa rauhassa on se sitten maassa,sängyssä,autossa,mahallaan,selällään tai miten vaan. Kun suhteet on kunnossa ja tiedossa niin kaksi- kuin nelijalkaisilla, ei mitään ongelmia ole.
Koirani nukkuu vieressäni, hakee aktiivisesti rapsutuksia joita lähes aina halutessaan saa, kiipeää syliin yms pöyristyttävää.(koira on 34kg..)
Tärkeä juttu minulle on se, että kun hiljaisella/normaalilla äänellä kerran sanon: "alas", "ei nyt", "mene", "omalle paikalle" tms. koira ei emmi vaan tottelee kyseenalaistamatta tarviiko heti toimia vai ei.
Meillä on suhde tasapainossa ja olen tyytyväinen että olen sen onnistunut rakentamaan tällaiseksi, koska pentuna koira osoitti kukkoilua esim ruokakipolla yms. En ole koskaan joutunut "näyttämään kaapin paikkaa" vaan tähän on tultu mustavalkoisuudella ja johdonmukaisuudella.
Olen saanut kuulla naljailua siitä, miten tarkka olen monista asioista jotka liittyy koiran kanssa kommunikoimiseen ja se monesti on lähipiiriä ärsyttänyt (ja ymmärrän sen täysin) mutta jokaisella tapansa ja omani allekirjoitan toimivaksi! Ainakin viiden ensimmäisen koiran kanssa toiminut.Liekö sitten hyvää tuuria koirien kanssa:)

Mutta mustavalkoisuutta peräänkuulutan!

[Hanne Muurinen]

Meillä on suhde tasapainossa ja olen tyytyväinen että olen sen onnistunut rakentamaan tällaiseksi, koska pentuna koira osoitti kukkoilua esim ruokakipolla yms. En ole koskaan joutunut "näyttämään kaapin paikkaa" vaan tähän on tultu mustavalkoisuudella ja johdonmukaisuudella.
Olen saanut kuulla naljailua siitä, miten tarkka olen monista asioista jotka liittyy koiran kanssa kommunikoimiseen ja se monesti on lähipiiriä ärsyttänyt (ja ymmärrän sen täysin) mutta jokaisella tapansa ja omani allekirjoitan toimivaksi! Ainakin viiden ensimmäisen koiran kanssa toiminut.Liekö sitten hyvää tuuria koirien kanssa:)

Mutta mustavalkoisuutta peräänkuulutan!

Mitä tarkoitat mustavalkoisuudella? Ja minkälaisten asioiden suhteen olet tarkka, mitä tulee koiran kanssa kommunukointiin?