Mahalaukun kiertymä
Nuorempi koira alkoi oireilemaan launatai iltana ja päyvystävälle lähdettiin heti kun saatiin kiinni. Koira käveli ulkona häntä koipien välissä ja yritti oksentaa. Mitään ei tullut. Maha oli kova ja paisunut.
Lääkäri olisi lähettänyt Helsinkiin, koska itse ei ollut koskaan mahalaukun kiertymää leikannut, eikä ketään kokenutta saanut kiinni. Annoin jo luvan, mutta soitin vielä uudestaan, että mahtaako koira pitkästä matkasta selvitä. Ei kuulemma todennäköisesti, joten kysyin voisiko lääkäri kuitenkin koittaa itse. Lupasi yrittää ja sai toisenkin lääkärin paikalle. Hänelläkään ei tosin kokemusta vastaavasta leikkauksesta. Leikkaus oli ollut hyvin vaikea ja lääkäri arveli koiran kuolevan hyvin todennäköisesti yön aikana.
Itse olin mökillä ja koira hoidossa ja ainut mitä pystyin tekemään, oli puhua puhelimessa kaverin ja lääkärin kanssa.
Sunnuntaina pääsin kotiin ja kaveri toi koiran (toinen jäi vielä hoitoon). Koira oli erittäin kipeä ja lähinnä vain katsoi lasittunein silmin eteenpäin. Yritti pysyä istumassa, mutta meinasi kaatua. Oli siis aivan poikki.
Eilen oli jo selvästi parempi ja ruokakin olisi jo maistunut. Sai pienen määrän jauhelihaa ja viiliä. Tänään aamulla sama homma ja hetken päästä keitän riisiä ja ehkä hieman kanaa kyytipojaksi. Kuulemma vain pieniä annoksia ja usein. Eli ehkä n. 1dl kerrallaan 5-6 kertaa päivässä. Mahdollisimman kevyitä ruokia. Koira juo itse mikä on hyvä, sillä leikkauksen aikana keuhkoihin pääsi ehkä mahanesteitä, joten ei saa pakkojuottaa keuhkotulehdusriskin takia.
Onneksi koira selviää useampia päiviä pelkällä vedellä, kun taas esim. kissa ei niinkään hyvin.
Nyt sitten eletään hetki kerrallaan, mutta onneksi taitaa olla jo voiton puolella, kun on kuitenkin pari kriittisintä päivää selvinnyt.
Lääkäri olisi lähettänyt Helsinkiin, koska itse ei ollut koskaan mahalaukun kiertymää leikannut, eikä ketään kokenutta saanut kiinni. Annoin jo luvan, mutta soitin vielä uudestaan, että mahtaako koira pitkästä matkasta selvitä. Ei kuulemma todennäköisesti, joten kysyin voisiko lääkäri kuitenkin koittaa itse. Lupasi yrittää ja sai toisenkin lääkärin paikalle. Hänelläkään ei tosin kokemusta vastaavasta leikkauksesta. Leikkaus oli ollut hyvin vaikea ja lääkäri arveli koiran kuolevan hyvin todennäköisesti yön aikana.
Itse olin mökillä ja koira hoidossa ja ainut mitä pystyin tekemään, oli puhua puhelimessa kaverin ja lääkärin kanssa.
Sunnuntaina pääsin kotiin ja kaveri toi koiran (toinen jäi vielä hoitoon). Koira oli erittäin kipeä ja lähinnä vain katsoi lasittunein silmin eteenpäin. Yritti pysyä istumassa, mutta meinasi kaatua. Oli siis aivan poikki.
Eilen oli jo selvästi parempi ja ruokakin olisi jo maistunut. Sai pienen määrän jauhelihaa ja viiliä. Tänään aamulla sama homma ja hetken päästä keitän riisiä ja ehkä hieman kanaa kyytipojaksi. Kuulemma vain pieniä annoksia ja usein. Eli ehkä n. 1dl kerrallaan 5-6 kertaa päivässä. Mahdollisimman kevyitä ruokia. Koira juo itse mikä on hyvä, sillä leikkauksen aikana keuhkoihin pääsi ehkä mahanesteitä, joten ei saa pakkojuottaa keuhkotulehdusriskin takia.
Onneksi koira selviää useampia päiviä pelkällä vedellä, kun taas esim. kissa ei niinkään hyvin.
Nyt sitten eletään hetki kerrallaan, mutta onneksi taitaa olla jo voiton puolella, kun on kuitenkin pari kriittisintä päivää selvinnyt.
Luin tuossa just Eläinmaailmasta tästä mahalaukun kiertymästä, ja pelästyin tietysi heti että Kessyllä on nyt se, kun on 2 päivänä oksentanut yhteensä 3 kertaa. On kyllä hyvin syönyt ja massu on pehmeä edelleen. Ja suht pirteäkin koira jaksaa olla, mitä nyt helleaika väsyttää.
Olen tähän asti syöttänyt kuivamuonaa. Just vasta vaihdoin liotettuihin nappuloihin, kun juo huonosti nykyään. Ja lisäksi vähensin nappulan määrää ja annoin jauehelihaa pikkuisen niiden kanssa, tarkoituksena hiljalleen lisätä lihan määrää ja vähentää naksuja. Ei kai se tosta vaihdoksesta oo voinu kyttyrää tykätä?
Olen tähän asti syöttänyt kuivamuonaa. Just vasta vaihdoin liotettuihin nappuloihin, kun juo huonosti nykyään. Ja lisäksi vähensin nappulan määrää ja annoin jauehelihaa pikkuisen niiden kanssa, tarkoituksena hiljalleen lisätä lihan määrää ja vähentää naksuja. Ei kai se tosta vaihdoksesta oo voinu kyttyrää tykätä?
Hei
Koirani menehtyi vatsalaukunkiertymään toukokuussa,vasta puolitoista vuotiaana.Ei ollut syönyt mitään.Yöllä okseteli muutaman kerran ja kun aamulla soitin eläinlääkärille ja kerroin oireet sanottiin hänellä vain olevan vatsatautia(bet- Wet).Kun tulin töistä kotiin oli oikea puoli vatsasta turvonnut ainakin jalkapallon kokoiseksi ja rakas koirani oli kuollut.Kyseinen sairaus oli minulle vieras,olin tietenkin kuullut asiasta ja juuri sen että lenkityksen ja ruokailun välillä oltava tauot.Nyt olen aiheesta lukenut kaiken minkä käsiini olen saanut ja tässä uutta pentua odotellessa olen ainakin vähän viisaampi ja toivottavasti jos tämä kohdalleni vielä sattuu tunnistan oireet.
Koirani menehtyi vatsalaukunkiertymään toukokuussa,vasta puolitoista vuotiaana.Ei ollut syönyt mitään.Yöllä okseteli muutaman kerran ja kun aamulla soitin eläinlääkärille ja kerroin oireet sanottiin hänellä vain olevan vatsatautia(bet- Wet).Kun tulin töistä kotiin oli oikea puoli vatsasta turvonnut ainakin jalkapallon kokoiseksi ja rakas koirani oli kuollut.Kyseinen sairaus oli minulle vieras,olin tietenkin kuullut asiasta ja juuri sen että lenkityksen ja ruokailun välillä oltava tauot.Nyt olen aiheesta lukenut kaiken minkä käsiini olen saanut ja tässä uutta pentua odotellessa olen ainakin vähän viisaampi ja toivottavasti jos tämä kohdalleni vielä sattuu tunnistan oireet.
Vatsalaukun kiertymästä
Kerronpa tapauksen tuttavani koiran kiertymästä.
Eli joskus oireet voivat olla erittäin epätyypilliset. Tuttavani soitti koiransa oudosta käyttäytymisestä, sen jalat tärisivät, olivat lenkillä mutta ruokailusta oli enemmän kuin pari tuntia aikaa. Vatsanseudulla oli vain pientä, tuskin havaittavaa, turvotusta.
Kehoituksestani lähtivät heti päivystävälle lääkärille. Soittivat lääkärille vasta matkalta. Siellä päivystävä leikkasi koiran joka siis pelastui.
Onnekseen vatsalaukku oli muistaakseni vain osittain kiertynyt. Koira toipui tästä täysin ja vatsalaukku ei koskaan enää kiertynyt uudelleen.
En tiedä kuinka moni uskaltaa käyttää "vanhaa hyvää keinoa", eli kiepauttaa koira maassa ympäri. Jos olo ei helpota, kiepautetaan toiseen suuntaan kahdesti. Varmaan tätä tulisi käytettyä, jos lääkäriä ei siihen hätään saisi, esim. lenkillä koiran kanssa metsässä, pitkä matka autolle ja koira ei pysty kävelemään.
Kokemuksia?
Eli joskus oireet voivat olla erittäin epätyypilliset. Tuttavani soitti koiransa oudosta käyttäytymisestä, sen jalat tärisivät, olivat lenkillä mutta ruokailusta oli enemmän kuin pari tuntia aikaa. Vatsanseudulla oli vain pientä, tuskin havaittavaa, turvotusta.
Kehoituksestani lähtivät heti päivystävälle lääkärille. Soittivat lääkärille vasta matkalta. Siellä päivystävä leikkasi koiran joka siis pelastui.
Onnekseen vatsalaukku oli muistaakseni vain osittain kiertynyt. Koira toipui tästä täysin ja vatsalaukku ei koskaan enää kiertynyt uudelleen.
En tiedä kuinka moni uskaltaa käyttää "vanhaa hyvää keinoa", eli kiepauttaa koira maassa ympäri. Jos olo ei helpota, kiepautetaan toiseen suuntaan kahdesti. Varmaan tätä tulisi käytettyä, jos lääkäriä ei siihen hätään saisi, esim. lenkillä koiran kanssa metsässä, pitkä matka autolle ja koira ei pysty kävelemään.
Kokemuksia?
Kiitos...
Mä täällä mietin olisko jotain voitu tehdä toisin... aika nöyränä tässä joutuu olemaan. El. kertoi vatsalaukun olevan ympäri, rtg sen vahvisti. Jotain kuoliossa... ei pysty kertoon sekaisin kun olin. Letkutus kun ei onnistunut... Koira oli äärettömän kivulias. Leikkauksesta puhuttiin ja el. ei antanu mitää positiivisia toiveita leikkauksen suhteen.
Ellillä oli keväällä muutamaan otteeseen kaasuuntumista. Yllätyksenä tää ei tullut, kuitenkin tulihan se...
Viimeisillä "metreilläkään" nartun maha ei ollut ""pallo"" tai suhteettoman turvonnut.
En osaa kirjoittaa muuta kuin hajanaisa lauseita. On tää niin perkeleen kipeä paikka kelata päivän tapahtumia
Elli oli mun rakas ja suru on sietämätön.
... tätä ei oikeesti ymmärrä miksi näin. Jos kaikella on tarkoitus, multa meni tämä tarkoitus ohi!
Mä täällä mietin olisko jotain voitu tehdä toisin... aika nöyränä tässä joutuu olemaan. El. kertoi vatsalaukun olevan ympäri, rtg sen vahvisti. Jotain kuoliossa... ei pysty kertoon sekaisin kun olin. Letkutus kun ei onnistunut... Koira oli äärettömän kivulias. Leikkauksesta puhuttiin ja el. ei antanu mitää positiivisia toiveita leikkauksen suhteen.
Ellillä oli keväällä muutamaan otteeseen kaasuuntumista. Yllätyksenä tää ei tullut, kuitenkin tulihan se...
Viimeisillä "metreilläkään" nartun maha ei ollut ""pallo"" tai suhteettoman turvonnut.
En osaa kirjoittaa muuta kuin hajanaisa lauseita. On tää niin perkeleen kipeä paikka kelata päivän tapahtumia
Elli oli mun rakas ja suru on sietämätön.
... tätä ei oikeesti ymmärrä miksi näin. Jos kaikella on tarkoitus, multa meni tämä tarkoitus ohi!
Osanottoni teille kaikille, tuli niin paha olo kun lukee näitä. Jouduin lopettamaan oman havukka- ahon ajattelijani 20.8.06 vatsalaukun kiertymän takia 8- vuotiaana. Heräsin aamulla siihen kun koira alkoi valittamaan. Koira joka ei koskaan oikeasti ole valittanut mistään. Siinä vaihessa oli jo vatsa kaasuuntunut. Puolen tunnin päästä tuosta olin jo eläinlääkärin pihassa ja koira oli jo tosi huonossa kunnossa. Kun eläinlääkäri saapui ei oikeastaan ollut muuta tehtävissä kun armahtaa koira. Leikkausta ei olisi voinut suorittaa siellä ja ei se olisi ollut oikeudenmukaista ennestään vaivaista koiraa kohtaan.
Mietin olisiko minun pitänyt huomata jotain enemmän, kun koira yöllä oksensi kaksi kertaa jotain mitä pidin sappinesteenä ja oli muuten ihan okoon oloinen. Mietin, et miten jos oisin herännyt aikaisemmin, mutta turhaa liene tuo jossittelu. Nyt kun olen kiertymisestä lueskellut ja jutellut, niin uskon, että se voi olla niin monesta tekijästä kiinni, vaikkakin kaikki ennaltaehkäisevät varotoimenpiteet tehtäisinkin.
En enää ikinä haluaisi nähdä yhtään koiraani sellaisessa tilassa! Kaikkein pahimpana tuo koirani valitus jää ikiajoiksi kummitelemaan.
Ainut positiivinen juttu asiassa on se, että olisin jotunut koirani kumminkin lopettamaan jonkun ajan päästä huonon takapään takia. Vaan ehkä se olisi voinut tapahtua vähemmän radikaalisti.
Onneksi ukkelin on nyt hyvä olla
Mietin olisiko minun pitänyt huomata jotain enemmän, kun koira yöllä oksensi kaksi kertaa jotain mitä pidin sappinesteenä ja oli muuten ihan okoon oloinen. Mietin, et miten jos oisin herännyt aikaisemmin, mutta turhaa liene tuo jossittelu. Nyt kun olen kiertymisestä lueskellut ja jutellut, niin uskon, että se voi olla niin monesta tekijästä kiinni, vaikkakin kaikki ennaltaehkäisevät varotoimenpiteet tehtäisinkin.
En enää ikinä haluaisi nähdä yhtään koiraani sellaisessa tilassa! Kaikkein pahimpana tuo koirani valitus jää ikiajoiksi kummitelemaan.
Ainut positiivinen juttu asiassa on se, että olisin jotunut koirani kumminkin lopettamaan jonkun ajan päästä huonon takapään takia. Vaan ehkä se olisi voinut tapahtua vähemmän radikaalisti.
Onneksi ukkelin on nyt hyvä olla